”Monen rekan lavalla on tullut käytyä” – Haastattelussa Piimän konetaituri Ari Suihkonen
Numeroslangilla paketit kyytiin ja liinat kiinni
Iisveden Metsä Oy:n lastauspihalle kaartaa ajoneuvoyhdistelmä, jonka rekisterikilpi ja kuski ovat nähtävästi kotimaamme rajojen ulkopuolelta. Näin toistuu noin 80 % kaikista kerroista, kun kyseessä on ulkomaille lähtevä toimitus.
Lähetyksen punaista trukkia kohti saapuu varmoin askelin sänkipartainen ja harteikas mies, jonka suusta pulppuava puhe muistuttaa läheisesti omaa kieltämme.
Tämä on näköjään Viron kuorma, lähetyksen trukkia komentava Ari Suihkonen vinkkaa.
Syntymäkonnuiltaan Rautalammilta alakoulun toiselle luokalle Suonenjoelle asustelemaan asettuneelle Suihkoselle riittää yhteiseksi kieleksi kuljettajan kännykältä näyttämä referenssinumero. Sen avulla oikea lähetys löytää oikeaan kyytiin järjestelmistä.
Kun paketit on haarukoitu huolellisesti lavalle, Suihkonen hyppää usein avustamaan kuskia vielä kuorman sidonnassa ja kiinnityksessä.
Hommat pitää hoitaa aina tehokkaasti, mutta kuitenkin rauhallisesti. Kuormien on pysyttävä siistinä. Ne mitoitetaan leveydestään ja korkeudestaan hyvin tarkasti, ettei suotta maailmalle mitään ilmoja täältä ajella. Monen rekan lavalla tässä työssä on kyllä tullut käytyä, Suihkonen miettii palvelufilosofiaa.
Lieneekö ote asiakaspalveluun paikallista kulttuuriperimääkin, kun Suihkosen mielestä Suonenjoen parhaimpia etuja asuinpaikkakuntana näkee juuri palveluissa.
Olin kerran rautakaupassa ostamassa tuulensuojalevyjä. Kävin nopeasti hakemassa hyllystä tarvittavat ruuvit ja menin kassan kautta ulos. Kun palasin autolle, niin siellä trukkikuski oli jo auton vieressä valmiina odottamassa pakettien kanssa. Sellaista ei kyllä tapahdu ihan joka paikassa, hän heittää esimerkin.
Säntillistä luottamustoimintaa
Ari Suihkosta voi reilusti nimittää kokeneeksi konkariksi koneiden kanssa, sillä hänen ensimmäiset ajotuntinsa trukin ohjaksissa raksuttivat mittariin jo 24 vuotta sitten naapuritontilla sijaitsevan palkkitehtaan leivissä.
Vuonna 2011 nyt jo entinen Iisveden Metsä Oy:n työnjohtaja kävi luonani kerran jutuilla ja kysäisemässä, olisiko kiinnostusta tulla sahalle hommiin, Suihkonen muistelee tuloaan ”Piimän” vahvuuteen.
Suihkosen luottoparina lähteviä kyytejä lastaamassa on jo entisestä työpaikastakin tuttu Joni Turkka, jolle hän jakaa mielellään yhteistyöstä kiitosta. ”Säntillinen työkaveri”, kuten hän tiivistää yhteistyön toimivuuden.
Koneiden kanssa puuhastelu ei suinkaan lopu kellon lyödessä tasaa, sillä kahden vanhan talon parissa traktorista ja kaivurista on osoittautunut olevan kummasti apua vapaa-ajan touhuissa.
Perheen koon kasvaessa on pitänyt hieman talonkin kasvaa, Suihkonen mallaa
Entä totuus huhuun ”monessa mukana”?
Työporukan parissa Suihkosesta on versonut sanojille mieleen sanat ”monessa mukana”. Totuudeksihan veistely alkaakin paljastua, sillä lähetyksen trukkitöiden lisäksi hän on jäsenenä sahan vapaaehtoisessa palokunnassa ja hoitaa lisäksi sahan oman lämpölaitoksen käytönvalvojan tehtäviä.
Kyllähän sitä kaikkeen vaan tulee lähdettyä mukaan. Ei varmaan osaa sanoa ”ei”, Suihkonen vitsikkäästi tuumii itsestään.
Millaista puuhaa palokunnan harjoitukset pitävät sisällään?
Siellä ajellaan paloautolla, tehdään letkujen tarkastuksia ja leikitään vesitykillä. On meillä ollut kerran evakuointiharjoituskin, jossa kannettiin yhtä meistä paareilla alas, Suihkonen muistelee.
Potilasta harjoituksissa saattoi näytellä konekuskina sahan pihalla ahertava palokuntakaveri Jake Fräntilä. ”Huumorimiehiä”, Suihkonen häntä kuvailee ja viittaa selityksen ilmenevän kyllä vilkaisemalla Fräntilän sosiaalisen median päivityksiä.
Suihkonen päätti aloittaa energia-alan ammattitaitoon tähtäävät oppisopimusopinnot vuonna 2020. Hän on nyt pätevöitynyt B-koneenkäyttäjä. Kirjain ”B” viittaa lämpölaitoksen teholuokkaan, joka Piimänkadulla on suurin piirtein vastaavaa luokkaa kuin Savon Voiman Lämpölaitoksella Mansikkaraitilla.
Minun tehtäviini kuuluu huolehtia siitä, että laitosta käytetään oikein, kaikki tarkastukset tehdään ajoissa ja mahdolliset muutostyöt ilmoitetaan viranomaisille. Meillä on laitoksen hoidossa päivystysvuorot. Laitosta voi ohjata myös etänä kotoa käsin, Suihkonen kertaa ja samalla myös laitoksen toimintaa seuraavan tietokoneen ruudulla osoitin liikkuu ”itsestään”.
Energia-alan opinnot ovat tuoneet kehitystä ja mukavasti vaihteluakin arkeen. Iisveden Metsää työpaikkana Suihkonen kuvaa kokonaisuudessaan työntekijöitään mukavasti huomioivaksi. Se ilmenee esimerkiksi henkilöstöetujen muodossa.
Muuten: Suihkonen oli mukana suunnittelemassa yhtiön henkilöstölle tarjoamaa polkupyöräetuakin!
Monessa mukana.
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit lukaista logistiikkajohtaja Anna Paanasen mietteitä lähetyksen tiimityöstä TÄSTÄ.
Jo sata vuotta sahapitäjän väkeä sivistänyt Iisveden Alakoulu on kuin yhteinen perhe – ”Meillä kaikki keinotekoiset ikärajat häviävät”
Rajatonta sopivuutta, niin lapsena kuin aikuisena
”Ei liian iso. Ei liian pieni. Sopivan kokoinen.”
Näin ytimekkäästi tiivistää kolmosten ja nelosten yhdysluokkaa kipparoiva Keijo Roschier tiedusteluun, mikä tekee Iisveden Alakoulusta vahvan opinahjon lähiseudun nuorisolle.
Meillä kaikki keinotekoiset ikärajat häviävät, kun pienemmät leikkivät isompien kanssa. Liikuntatunneilla saadaan aina pelit käyntiin. Kun samasta perheestä kulkee monta sisarusta täällä oppimassa, niin tunnemme myös perheet. On helppoa tulla toimeen, kun tunnemme kaikki toisemme, Roschier avaa kiteytystään tarkemmin.
Vuonna 1924ja hieman yli 90 oppilaan voimin ensimmäiset sivistyksen versonsa seudulle kasvattanut Iisveden Alakoulu on tullut Roschierille tutuksi myös pulpetissa vuosina 1975–1976.
Olen täältä Iisveden kylältä itse kotoisinkin. Muistan vieläkin hyvin kaikki lapsuuden äänimaisemat. Miten ”Piimän” ja Peuran Sahan pillit puhalsivat merkkiäänensä. Ihmisiä meni ja tuli tasaisena virtana polkupyörillään. Järveltä kuului hinaajien putputusta, hän nostalgisoi syntymäseutunsa henkeä ja rytmiä.
Kitaraa näppäileväksi musiikkimieheksi keskustelussa paljastuva ja vuonna 2008 pestinsä alakoulussa aloittanut Roschier tuumaa, että ihmisten pitkä kosketus ja kuuluminen sahaympäristöön näkyvät tienoolla edelleen vahvasti.
Yhden tutun hahmon nykyisestä Iisveden Metsän henkilöstökokoonpanosta hän yhyttää mieleensä kuin tietokirjan sivuilta:
Minä se olen teidän nykyistä tuotantojohtajaanne Sami Juntustakin opettanut. Hänhän on entisen Suonteen Heimolan Koulun kasvatteja. Sami pärjäsi koulussa kyllä tosi hyvin ja sen voi toki nyt nähdäkin, hän virkkoo hymynkare äänessään.
Kansainvälisesti liikuttava ja taiteellinen 100-vuotias
Iisveden alakoulun satavuotinen taival näkyy vuonna 2024 värikkäästi, vaikuttavasti ja monipuolisesti. Varsinaiset juhlallisuudet osuvat yksiin lukuvuoden päättymisen aikaan, kun yleisölle avoimet ovet on suunniteltu pidettävän 30.5 torstaina ja varsinainen juhlapäivä 1.6 lauantaina.
Ohjelmaan askarrellaan parhaillaan valokuvanäyttelyä, joka koostaa koulun kehityksen askeleita ja muistoja kylän väen ja vierailijoiden näytille.
Meillä on tässä kevään mittaan pohjatöiden teko näyttelyyn vauhdissa ja yritämmekin nyt koko ajan kerätä valokuvia näyttelyyn, Roschier kertoo ja samalla vinkkaa, että kuvia saa ehdottomasti kotialbumeista tarjota lainaan näyttelyä varten.
Paikallisen Suonenjoen Taideseuran kanssa on tarkoitus toteuttaa myös yhteinen projekti, jossa läheinen alikulkutunneli maalataan koulun teemaa ja juhlan henkeä kunnioittavaksi. Tunnelimuraalin julkistamistilaisuus pidetään 28.5 tiistaina.
Taide ja seudulle ominaisleimallinen puun työstö ovat näkyneet merkitsevästi alakoulun elämässä myös kansainvälisten oppilaitosyhteistyöprojektien merkeissä. Maalaisopinahjoon on saapunut vieraita esimerkiksi Espanjasta tai Italiasta. Vastavuoroisesti Iisvedeltä on lähdetty maailmalle tutustumaan sikäläisiin koululaisarkiin.
Mitä maailman opiskeluelämästä on avartunut nuorisolle ja opettajille kansainvälisten projektien parissa?
Lapset ovat tietysti samankaltaisia lapsia maasta riippumatta. Urheilusta löytyy yhteisiä puheenaiheita, kuten Zlatan (Ibrahimovic – tunnettu jalkapalloilija). Joissakin maissa jalkapallolla on iso rooli, kun taas vastavuoroisesti me täällä Suomessa luistelemme. Britanniassa pääsimme kerran seuraamaan kummallista keilailua nimeltään ”skittles”, jossa nuori poika juoksi keiloja pystyyn. Islannissa puun käsittely oli erilaista, kun siellä saarellahan ei ole puita. Meille puut ja puun työstö ovat itsestäänselvyyksiä, kun puuhyllyt notkuvat käytettävästä tavarasta, Roschier luettelee päällimmäiset huomionsa.
Huippuiskussa seuraavaa 100 vaikuttavaa vuotta kohti
Koulut ovat tunnetusti ja tutkitustikin omien seutujensa elinvoiman vankkoja pystypilareita. Perinteikkäiden ja kompaktien kyläkoulujen puolesta sydämellään vahvasti äänestävä Roschier katsoo luottavaisin mielin tulevaan.
Koulurakennus on juuri juhlallisuuksia edeltävän vuosikymmenen varrella remontoitu uuteen huippuiskuun. Tulevana kesänä Iisveden Metsä Oy avustaa myös koulun pururadan ehostuksessa, jolla varmistetaan lisää olosuhteita seudun lasten ja nuorten liikkumisen riemulle. Uuden pururadan avajaisia vietellään juhlasuunnitelmien mukaan 27.5 maanantaina.
Koulun käytävillä ja pihoilla toistuvissa perinteissä voi nähdä myös yhteiskunnallisesti tärkeää ja osallistavaa roolia.
Viikkotasolla perjantaisin järjestettävä peliperjantai ruokkii lähiseudun historiallisesti menestyksekkään urheilun ja elintapoihin juurtuvan arkiliikunnan jatkumoa. Alkusyksyn odotettu kohokohta on oppilaiden keskuudessa oppilaskunnan hallituksen vaalit.
Oppilaat pitävät meillä niitä vaaleja tosi tärkeinä. Vaaleihin tehdään ihan oikeat mainoskampanjat, joihin luodaan valokuvia, julisteita ja iskulauseita. Koulun keskusradion kautta voi kuulla ehdokkaiden radiomainoksia. Äänestämisellä pystymme osoittamaan, että omalla äänellä on merkitystä ja sillä voi vaikuttaa asioiden kulkuun. Kyllä minä uskon, että sieltä hyviä eväitä matkaan tulevaisuutta varten tarttuu, Roschier iloitsee.
Joskus kuulee sanottavan, että koulussa parasta ovat välitunnit. Mikä on muuten ”open” oma näkemys tähän?
No kyllä sanonta pitää minun mielestäni ihan paikkansa. Välitunnit sujuvat täällä meillä niin sopuisasti ja rauhallisesti, että ne antavat opettajallekin sopivasti aikaa ja tilaa haukata hieman happea, hän kuittaa naurahtaen ja tyytyväiseen sävyyn lopuksi.
Iisveden Metsä Oy onnittelee vireää naapuriaan toivottaen pitkää ikää, oppia ja menestystä. Kannustamme samalla jakamaan kuvia koululle ja merkkaamaan avoimet ovet kotiallakoihin jo ylös.
Kuvia Iisveden Alakoulun näyttelyyn voi toimittaa sähköisesti osoitteeseen iisvesi@edu.suonenjoki.fi, koulun Facebook-sivulle tai paperisina Roschierille Iisveden koululle. Kuvat palautetaan omistajille.
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa voit lukaista lisää tarinoita, joita Iisveden seudusta kerrotaan viimeisen sadan vuoden ajalta tästä.
Kaasu auki! Jani Tenhunen hitsaa huolellisesti ja kiitää lujaa, mutta lupsakasti
Teräs tottelee huolellista ja siivoa kuria
Alussa oli mies, pakettiauto ja Kemppi. Kun kauppias Varkaudessa kaipasi lujasti pitävää saumaa hyllykköihinsä, hän tiesi kenelle numerovalinnasta pirautella.
Eräänä päivänä sitten vuonna 2014 yrittäjätaustainen Jani Tenhunen soitti itse Iisveden Metsä Oy:n kunnossapitojohtajalle Ari Väätäiselle ja kysäisi, josko sesonkihommiin tarvittaisiin ammattitaitoisia apureita.
Vaikka osa vitsaileekin luottavansa ranskalaisiin vain nakkikioskin luukulla, niin Väätäisen käskyttämä ”Pösö” toimitti täsmällisesti sahan koneisiin oikeat varaosat, joita Tenhunen ja muu Piimän kunnossapitopatteristo hitsasi, kieritti ja räikkäsi paikalleen.
Seuraavana vuonna Tenhunen ilmoitti Väätäiselle, että yrittäjän leipään tulisi stoppi: ”Nyt en enää tule”
Tarkoitus oli silloin pitää puolen vuoden breikki. Ari sanoi sen kuullessaan, että tulet sitten hommiin palkkatyön merkeissä. Suunniteltu lomani kesti lopulta vain 3 päivää, Tenhunen muistelee nopeita käänteitä huvittuneena
Hän on haastatteluhetkellä tekemässä suunniteltuja huoltoviikon töitä sahan kuorimakoneen kahdelle vaihdelaatikolle. Polttoleikkaukseen tarkoitettu kaasupilli nielee tanakkaa terästä ja muutama napakka moukarin isku osoittaa, että teräskin tottelee taitavan asentajan kuria.
Hitsareiden keskuudessa elää yksi vahva nyrkkisääntö, joka tasapainottaa Tenhusen muutoin varsin vauhdikasta elämää:
Hitsaria ei sovi hoputtaa. Jos esimerkiksi portaiden saumat tehdään kiireellä, niin voidaan olla varmoja siitä, että työ tehdään kohta uudestaan. Huolellisuus ja jälkien siivoaminen ovat tärkeimpiä vaatimuksia työssä onnistumiseen. Muuten ei tarvitse kauaa hitsata, Tenhunen linjaa ja myöntää, että omaksutut siivoustaidot näkyvät positiivisesti sahan tontin ulkopuolellakin
Rattaista rattiin ja viivalle ”Pelle Pelottomien” kanssa
Maltti on siis valttia hitsauslaitteiden kanssa. Paljoa enempää ei sopisi päätä kylmätä Tenhusen vapaa-ajan harrastuksenkaan parissa, jossa lumi ja sora lentää jopa 200 km/h vauhdissa.
Olin ensimmäisissä rallikisoissani jo 3 kuukauden ikäisenä, kun pätkien varrella isäni ja naapurin mies vetelivät minua mukanaan lastenrattaissa. Lapsena kiersin isän mukana ahkerasti kisoissa. Katselin, kun kuskit vetelivät Escorteillaan sataaviittäkymppiä menemään. Kovia kavereita, Tenhunen tuumii alkukipinäänsä autourheilun pariin
Kun ratin taakse pääsi vihdoin itse, niin tavoite näytti selvältä: Isäukon vauhdista täytyy karauttaa jonain kauniina päivänä tyylikkäästi ohi.
Janin kilpatalli Tenhunen Racing kuuluu kaksivetoisten (2WD), yli 2250-kuutioisten vapaasti viritettävien tehomyllyjen HaMU-rallisarjaan. Vapaaviritteisyys tarkoittaa sitä, että sarjan mekaanisilla ”Pelle Pelottomilla” on loputon keksijäin vapaus.
Tenhusen Tallista löytyy kaksi vakiokiituria: Hiljattain komeisiin Iisveden logoihin teipattu ja rakenneltu BMW 316i ja Datsun 1600. Iisveden Metsän nykyinen sponsorituki mahdollistaa joka toisen osakilpailulähdön.
Kumpi auto olisi hänen ykkösensä, jos suosikki täytyy nimetä?
Kyllä minä Datsunin ottaisin. Jos se vain pysyisi nipussa. Suomesta tuskin löytyy autoa, josta on hajotettu yhtä paljon osia. Moottoreita, vaihdelaatikoita ja vetoakseleita on mennyt kottikärrykaupalla, Tenhunen hekottelee.
Janilla on selvästi myös kierrättämisen ja uusiokäytönkin lahjoja, kun kuuntelee hänen Datsuninsa erikoista historiaa:
Ensin se toimi peltoautona. Sitten myöhemmin se oli käyttöautonani, jolla ajelin ammattikouluun. Sitten laitoin siihen turvakaaret ja ryhdyin ajamaan kilpaa, Tenhunen kertailee klassikkokilpurinsa elämänvaiheita.
Lupsakasti ja lujaa, tuumasi Iisveen asentaja
Janin 8- ja 13-vuotiaat pojat ovat jo kiinteä osa rallimekaanikkojen ja luokkahitsareiden tulevaa sukupolvea. Vanhempi poika on jo täyttä kipinää invertterit viritettyinä hitsailemassa autoja ja nuorimmainen piiskaa jo täyttä häkää Datsun 140Y-merkkistä jokamiesluokan jäärataohjustaan 20 senttimetrin mitalla jatkettujen polkimiensa avustamana.
Isän mielestä vanhemmat ovat ainakin toistaiseksi ruutulipulla edellä, mutta takaa tullaan ja lujaa. Se on taattu kuin Iisveden kuusilaatu.
Autot ja ralli edustavat Janille sopivaa välikaasua työpäivien aatoksista, joiden tunnelmia hän itse sanoittaa varsin lupsakoiksi.
Päivät menevät tosi nopeasti täällä, kun touhua riittää. Ja se on hyvä. Parin viikon välein perjantaisin ilmestyvä tili kruunaa tehdyn työn tuloksia, Tenhunen tarkastelee työnsä viihdyttävyyttä ja palkitsevuudesta.
Vaihteistoremontin asentajaparikin nyökkää hyväksyvästi Janin sanoille. Perjantait ovat selvästi hänenkin mieleensä. Teräs on lujaa. Nämä ammattimiehet lujempia.
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit lukaista alussa mainitun ja hiljattain jo virallisesti eläköityneen Ari Väätäisen mietteitä työvuosiensa varrelta tästä.
Laadukkaan kuusierän kuivaus on tarkkaa solutiedettä ja prosenttipeliä
Palvelu taipuu – Savolainen ei murru
Kun Piimänkadun pihavarastojen katoksissa katselee kuivauksesta saapuneita sahatavarapinoja eli tuttavallisemmin ”taapeleita”, saattaa hätäisempi vilkuilija päätellä erien olevan keskenään samanlaisia. Jokaisella pinossa näkyvällä kappaleella on kuitenkin oma solusielunelämänsä.
Asian laita ilmenee hyvin yksityiskohtaisesti, kun keskustelee hetken kuivaus- ja laatujohtajana Iisveden Metsä Oy:llä työskentelevän Miia Kiianmiehen kanssa.
Tuotantoerät pakkausta vaille valmiiksi viimeistelevä kuivaus on tulevan käyttötarkoituksen ja murtolujuudenkin kannalta täysin kriittinen takuutyövaihe.
Kostea puu ei kestä niin suurta kuormitusta kuin kuiva puu. Kuiva puu ei lahoa, eikä siihen tule värivikoja. Kosteaan puuhun liimasaumat eivät myöskään kovetu ja tarttuminen on heikkoa. Väärä kosteus voi aiheuttaa rakennevirheitä, joiden korjaaminen tulee kalliiksi. Kosteaa puuta ei voi siis käyttää juuri mihinkään, Kiianmies listaa kuivausvaiheen ratkaisevaa roolia.
Jokainen kuusierä on siis omanlainen savolaissahureiden yhteinen taideteos, raaka-ainetta myöten. Liikkuvia osia on kuin parhaissakin koottavissa pirunnyrkeissä, tukin katkaisusta sydänpuun osuuteen ja sahaustapaan.
Pakkausvalmiin kuusitavaraerän kuivaus voi kestää puolestatoista tunnista jopa puoleentoista viikkoon. Tavaran paksuus tai ohuus vaikuttavat läpimenoaikaan. Mitä muita syitä laajalle vaihteluvälille löytyy?
Kuivausaika pitenee, jos asiakas tarvitsee hyvin alhaiseen kosteusprosenttiin kuivattuja erikoiskuivia sahatuotteita. Esimerkkinä huonekaluteollisuus. Eihän se lopputuote eli esimerkiksi tuoli pysyisi kasassa, jos puu alkaisi elämään sen jaloissa, tuotantojohtaja Sami Juntunen havainnollistaa.
Suomessa säätkin ovat omanlaisensa. Vaihteluidensa puolesta jopa maailmanmestaruustason puheenaiheita.
Vuodenajat ovat merkittävässä osassa kuivumiseen, koska ne vaikuttavat puiden alkukosteuksiin. Syksyllä alkukosteudet ovat korkeammat. Kesällä taas tavara ehtii kentällä jo esikuivumaan auringon ja tuulen ansiosta, Kiianmies hahmottelee.
Hän arvioi, että kamareissa kuivuu päivittäin noin 1500 kuutiota tavaraa. Tarkkoihin päivittäisiin mottimääriin vaikuttavat asiakkaille räätälöidyt pituudet ja dimensiot.
Kosteudelle kyytiä leppoisissa löylylukemissa
Kuivausprosessi alkaa, kun trukkikuski tankkaa kuivaamot täyteen rimanipuilla.
Nippujen on oltava kuin sokeripaloja: Hyvin kiinni toisissaan ja tasaisissa riveissä, että kuivaustulos on mahdollisimman hyvä. Täytön jälkeen kuivaamoiden ilmanohjaimet laitetaan kiinni kuormien sivuihin ja kuivaamoiden etureunat suljetaan pelleillä tiiviiksi. Sitten kuivaamokamareiden ovet laitetaan kiinni, Kiianmies käy läpi prosessin etenemistä.
Kamariin valitaan eräkohtainen kaava, joiden muodostukseen vaikuttavat esimerkiksi sahaustyylit ja kelit. Erilaisia kaavoja Kiianmies laskeskelee löytyvän jopa lähemmäs 2 500!
Kun oikea kaava on valittu, kuivaus käynnistetään valvomokoneelta. Silloin puhaltimet käynnistyvät ja prosessi alkaa. Talvella jäätynyt vesi sulatetaan tässä vaiheessa pintapuusta pois. Sen jälkeen siirrytään poistamaan ns. ”vapaata vettä”, joka on helposti kuivattavaa ja nopeaa, Kiianmies jatkaa.
Kuivaus hidastuu ja hankaloituu, kun vettä on jäljellä enää soluseinämissä ja se on saatava höyrystymään kohti puun pintaa. Kaavaa joudutaan usein hallitsemaan ja muuttamaan myös ”lennosta”, koska jokainen prosessi on oma luomuksensa. Viimeisenä vaiheena vuoron saa tasaannutus. Eli mikä?
Tasaannutuksessa jännityksiä, kappaleiden välisiä ja kappaleiden sisäisiä kosteuseroja pyritään tasaannuttamaan kostutuksella. Tasaannutuksen jälkeen erä nostetaan varastokatokseen jäähtymään. Tuotantoerän pakkaaminen kuumana ei ole vaihtoehto, Kiianmies linjaa.
Lämpötilat kamareissa saattaisivat miellyttää leppoisten kylpyhetkien ystäviä, koska aktiivisimmassa vaiheessa lämmöt kieppuvat 66–78 asteen tuntumassa. ”Kovimmat löylyt” raapaisevat celsiusmittarin neulat jopa 82 asteeseen!
Puuttomalla sumujen saarella ja italialaisilla saunan ystävillä on kuivat perinteensä
Kun italialainen Scalcon rakentajaperhe tekee tilauksen, erän kosteusaste lasketaan 15 % tasolle. Täydellisellä saunapaneelilla on ankarat laatuvaatimukset, joiden täyttyminen Iisveden kuusituliaisilla olisi eräiden huhujen mukaan kelvannut jopa itse Julius Caesarille.
Kuusiköyhää Iso-Britanniaa lujissa ja napakoissa talomateriaaleissa ylläpitävä Piimän tuotanto kuivataan normaalisti 20 % kerhoon.
Asiakkaat eivät erikseen toivo näitä kosteusasteita, vaan ne tunnetaan ja tiedetään jo valmiiksi. Mistä tällaiset vakioasetukset johtuvat?
Briteissä eniten vaikuttaa varmaankin perinne. Kostealla sumujen saarellahan on ostettu satoja vuosia sahatavaraa muualta ja perinteisellä tavalla ilmakuivattu sahatavara oli ennen kuivuusasteeltaan noin 20–22 % luokkaa. Yleisesti paikallinen ilmankosteus vaikuttaa maakohtaisiin standardeihin. Jos toimitat ilmastoltaan kuivempaan Sveitsiin kosteusasteeltaan 20 % tavaraa ja höyläät sen paneeliksi, joka alkaa ajan saatossa ”kutistumaan” alempaan kosteuteen, niin siitä ei hyvää seuraa, toimitusjohtaja Tommy Lindström tuumii.
Harvat sahateollisuustoimijat Suomessa tuottavat asiakaskohtaisia eriä, jotka saattavat olla pienimmillään jopa yksittäisiä kuormia. Iisvedellä on kuitenkin toinen ääni kellossa.
Me haluamme kuunnella asiakkaiden toiveita ja erityistarpeita. Meille tarkasti ja täsmällisesti toimiva kuivausprosessi on tilaisuus palvella asiakkaitamme mahdollisimman hyvin, tuotantojohtaja Juntunen päättää.
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit lukaista seuraavan vaiheen eli paketoinnin roolin parhaan mahdollisen asiakaskokemuksen sinettinä tästä.
”Jokainen pakkaus on firman käyntikortti” – Työnjohtaja Sami Matilainen kertoo, miten laatukuusi pakataan Iisveden Metsällä maailmalle edustamaan
Poikkeukselliset toiveet vaativat poikkeuksellisen sisällön
Iisveden 100-vuotisjuhlavuosi on käynnistynyt rapeassa 30 asteen pakkassäässä. Pohjolan talvi on taas yllättänyt maailman lehdistön ja Suomen poikkeuksellinen kylmyys koristaa lööppejä.
Iisveden asiakkaille poikkeuksellisuus tarkoittaa kuuran ja jään sijaan hetkeä, kun uusi rakennusprojekti on alkamassa ja valmistuvaa luomusta varten tarvitaan poikkeuksellisen tukevia kuusipilareita tai kaunista sisustusverhousta.
Nimittäin Iisveden Metsän ammattitaitoisten työntekijöiden tuottamia napakoita pakkauksia, joiden sisällä komeilee Savon parasta kuusitavaraa oikeissa dimensioissaan ja mitoissaan.
Normaaleina paketointipäivinä aamu- ja iltavuoron aikana meillä pakataan arviolta noin 100–150 sahatavarapakettia matkaan. Pakattavaan määrään vaikuttaa tuotteiden ohuus tai paksuus. Pakkaukset ovat keskenään kuitenkin melko samankokoisia, vaikka ne sisältävätkin eri dimensioita, aamuvuoroon paketointia valvomaan saapunut työnjohtaja Sami Matilainen kertoo.
Asiakkaan toiveiden mukaan räätälöity tuotantoerä matkaa edustusnuttuunsa kuivatusrimoilta ja kuivaamon lämmöstä ”laadutukseksi” kutsutun työvaiheen läpi, jota avustaa kameralajittelu.
Laadutuksessa tuotantoerät lajitellaan mm. oksien laadun mukaan. Jotkut asiakkaat eivät halua tuotteisiinsa esimerkiksi kuorioksia ja toisissa erissä oksat saavat olla isompiakin. Jokaisessa kappaleessa on katkontavaraa. Jos asiakas on tilannut neljän metrin pituisen lopputuotteen, niin kappaleet katkaistaan 20-teräisellä trimmerillä oikeaan pituuteensa tässä vaiheessa. Kamera antaa trimmerille käskyt katkaisuihin. Joskus latvapäihin on voinut jäädä vajaita särmiä. Jos asiakkaan tilauksessa on esimerkiksi 3,9 metristä ja 4,2 metristä tavaraa, niin vajaa särmä voidaan katkaista esimerkiksi 3,9 metrin pituuteen, Matilainen kuvailee tarkasti työvaiheen etenemistä ja tarkoitusta.
Jokaisesta tilatusta kuusierästä on MRP-järjestelmäksi kutsutussa tuotannonohjausjärjestelmässä tuotantosuunnitelmat, joiden pohjalta paketoinnin työntekijät näkevät tuotteiden dimensiot, laadun ja asiakkaan, jolle paketit ovat lähdössä.
Myös trukkikuskit näkevät MRP-järjestelmästä pakettien tiedot ja sillä perusteella he tietävät, mitkä paketit nostetaan asiakkaalle menevään kuormaan. Esimerkiksi jonkun asiakkaan kuormaan voidaan laittaa neljän metrin tavaraa yhteensä 12 pakettia.
Kaikkiin paketteihin tulostetaan pakettisetelit, jotka liimataan pakettien kylkiin ja päätyihin.
Pakettiseteleistä löytyvät tiedot tilauserien yksityiskohdista eli pakettinumero, dimensio, pituus, laatu, kappalemäärä ja kuutiomäärä, Matilainen luettelee.
Jos pakkaaja huomaa, että pakettisetelin tiedoissa on poikkeama esimerkiksi kappalemäärään liittyen, hän ilmoittaa siitä työnjohdolle ja määrä korjataan oikeaksi uuden pakkaussetelin kera.
Jokainen pakkaus toimii Matilaisen mielestä firmalle omana käyntikorttinaan. Kun asiakas toisella puolella maailmaa avaa paketin, sisältä kuoriutuu oikea määrä virheetöntä, kaunista ja pölytöntä laatutavaraa.
Pakkaamossa luotetaan, että rajojen ulkopuolellakin on ilmaa
Ennen paketointihissiä on leimauskone, joka suihkauttaa tuotteiden päihin punaisella merkinnän ”M+K”. Mitäs se tarkoittaa?
Leimakoodin tarkoitus on osoittaa tavaroiden laatu. M+K tarkoittaa täyssärmäistä ja ykkösluokkaista sahalaatua, josta käytetään termiä SF-laatu (saw falling), Matilainen vastaa
Pakkauspisteellä työskentelevä pakkausoperaattori nappaa seinätelineessä sijaitsevan muovitusrullan nurkista kiinni ja vetää uunituoreen lähetyksen ylle edustusasun, jonka kuvituksessa tyylittelevät Alpit ja tavaran laatua silmällään mittaava pipopäinen höylääjä. Pakkausmuovin lisäksi käytössä on myös muovihuppuja.
Huolellisen muovituksen tarkoituksena on pitää tuulet, tuiskut ja ylimääräiset roskat visusti pakkauksen ulkopuolella.
Muovituksen jälkeen paketteja puristetaan puristimella, jossa hydraulisylintereillä varustetut ”painajat” tiivistävät pakettia sivuilta ja päältä. Niiden avulla paketeista saadaan tiiviimpiä, jolloin ne eivät pääse elämään kuljetusautojen kyydissä.
Eikä myöskään viedä ulkomaille turhaan ilmaa, vaikka se tällä hetkellä onkin meillä kovin raikasta sellaista, Matilainen lohkaisee.
Puristuksen yhteydessä vanteutuskone kiepsauttaa paketin ympärille neljä muovivannetta paketin eri kohtiin. Nyt paketti on valmis trukin piikeille ja kohti lastauspihalla odottavan rekan kyytiä. Edustusreissu eteläisempiä ilmansuuntia kohti voi alkaa!
Tiedätkö muuten mitä yhteistä on Tetriksellä ja seuraavassa työvaiheessa tapahtuvalla lastaustyöllä? Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit käydä lukemassa vastauksia täältä.
.
Näin Iisveden Metsä Oy:llä ostetaan kuusitukkia – Metsänomistajien kysymyksiä ja metsäjohtajien vastauksia
Tuotantolinjojemme läpi kulkee vuosittain noin 150 000 kuutiota kuusisahatavaraa. Ostamme kuusitukkia ympäri vuoden ja olemme kauppoja hieroessamme huomanneet, että metsänomistajilla on joitakin toistuvasti esiintyviä kysymyksiä puukaupan tekoon liittyen. Niinpä päätimme ojentaa Piimäpostissa puheenvuoron hetkeksi metsäjohtajillemme Ville Tuhkaselle ja Hennariikka Savolaiselle, jotka vastasivat yleisimpiin kysymyksiin.
Mistä leimikkosi kuusitukin hinta muodostuu – Paras savolainen selitys
Joillekin metsänomistajille puukaupat ovat jo tuttuja rutiinitoimenpiteitä. Iisveden Metsänkin asiakassuhteiden joukkoon kuuluu useita vuosikymmeniä ja useampia sukupolvia jatkuneita puukauppayhteistöitä. Toisille tarjouksen pyytäjille puukaupat voivat olla ensimmäisiä.
Leimikon ja kuusitukin hintaan liittyvät kysymykset ovat ymmärrettävästi kiinnostavia. Pelkkien keskimääräisten markkinoiden puun ostohintojen seuraaminen ei kuitenkaan anna laadukasta kokonaiskäsitystä siitä, millainen rahallinen arvo oman metsän puustolla on.
Mikä kaikki vaikuttaa hinnoitteluun?
Esimerkiksi se, pystyykö leimikon korjaamaan kesällä vai talvella. Myös suunnitellun hakkuun luonne eli onko kyseessä harvennus vai avohakkuukohde. Luonnollisesti myös leimikon kuvion koko ja puiden koko kuviolla vaikuttavat asiaan paljon, toteaa metsäjohtaja Hennariikka Savolainen.
Iisveden Metsä Oy:n hankinta-alue kattaa noin 100 kilometrin säteen Piimänkadun tuotantoyksikön ympäristöstä.
Metsäkuljetukseen tarvittavat ajomatkat vaikuttavat puista maksettavaan hintaan, Kuopion seudulla ja ympäryskunnissa kauppoja tekevä metsäjohtaja Ville Tuhkanen lisää
Iisveden Metsä Oy:n kuusitukin hankinta-alueeseen kuuluvat esimerkiksi Kuopio, Varkaus, Leppävirta, Suonenjoki, Rautalampi, Hankasalmi ja Pieksämäki.
Tarkan kartan hankinta-alueesta näet tästä alla:
Panosta tarjouspyyntöön ja metsäkatselmukseen
Kun harvennus tai uudistus omassa metsässäsi on tulossa ajankohtaiseksi, mitä sinun metsänomistajana kannattaisi ottaa huomioon pyytäessäsi leimikostasi ostotarjousta?
Kannattaa selvittää tilan rekisterinumero ja hankkia kuviokartta. Tarjouspyynnössä kannattaa myös kertoa, onko kyseessä harvennus vai uudistus. Tieoikeuksiin ja teiden kuntoon kannattaa perehtyä etukäteen. Näin vältetään ongelmat tienkäyttöön tai puiden kuljettamiseen liittyen, Savolainen jatkaa
Puuttuvien tienkäyttölupien vuoksi, tien oikea omistaja voi kokonaan kieltää tien käytön tai vaatia tien käytöstä korvausta.
Metsää voi myydä hankintakauppana tai pystykauppana. Mitä eroa näillä toimintatavoilla on?
Hankintakaupassa metsänomistaja ja puun ostaja sopivat ostettavan puun määrästä, jonka jälkeen metsänomistaja huolehtii itse hakkuusta ja puiden siirtämisestä kuljetusreitin varteen. Pystykauppa tarkoittaa sitä, että metsänomistaja luovuttaa hakkuuoikeuden metsäyhtiölle. Metsäyhtiö tekee tarvittavat hakkuuilmoitukset Metsäkeskukselle. Sitten metsäyhtiön urakoitsijakumppanit suorittavat hakkuun ja puiden siirron varastointipaikoilta tehtaalle. Metsäyhtiö huolehtii työsuoritusten tilityksistä urakoitsijoille, eikä niistä koidu kustannuksia metsänomistajille, Savolainen toteaa.
Pystykaupoista on tullut metsänomistajien keskuudessa pidetty ja suosittu toimintatapa, koska se on puun myyjän kannalta hyvin vaivatonta.
Nykyisin metsänomistaja saattaa asua kaukana omistamistaan metsistä. Joskus saattaa olla tilanteita, ettei esimerkiksi perinnön kautta metsänomistajaksi päätynyt henkilö edes tunne kohteen tarkkaa sijaintia.
Metsänomistajan kannattaisi aina vähintäänkin käydä omassa metsässään ja tutustua ympäristöön paikan päällä. Viimeistään silloin, kun puukauppaa tehdään. Mitä hyötyä metsäkatselmuksen teosta paikan päällä on?
Kuvion tarkastelulla saa hyvän yleiskuvan puuston laadusta ja esimerkiksi määristä, joiden pohjalta tarjousta laaditaan. Paikan päällä voi nähdä esimerkiksi sähkölinjojen vaikutuksia puiden varastointipaikkojen suunnitteluun ja tien kunnon vaikutuksia puiden korjausajankohtaan, Savolainen sanoo.
Huonokuntoinen tie voi tehdä kohteesta talvihakkuun, koska painavat rekat eivät pääse noutamaan puita kesällä.
Metsäkatselmuksella laanipaikka eli puiden varastointipaikka suunnitellaan niin, että rekat saavat myös tarvitsemansa sopivan kääntöpaikan, Ville Tuhkanen lisää.
Mitä tapahtuu hakkuutähteelle ja metsäenergialle?
Puuston myynnin ja hakkuiden yhteydessä syntyy hakkuutähteenä metsäenergiaa. Esimerkiksi latvusmassaa ja rankoja. Mitä kaikille tähteille ja havuille tapahtuu?
Metsänomistajan kannalta on järkevää antaa Iisveden Metsä Oy:n korjata ja kuljettaa hakkuutähteet pois, sillä uuden metsän istuttamisesta tulee helpompaa ja metsässä liikkuminenkin on sujuvampaa ilman suuria havukasoja, Ville Tuhkanen toteaa.
Suomen metsälaki velvoittaa metsänomistajan uudistamaan metsänsä. Mistä voi kysyä neuvoa tai apua metsän uudistamisen tarpeissa?
Meiltä Iisveden Metsä Oy:ltä saa kaikki metsän uudistamiseen liittyvät tarvittavat palvelut maan muokkauksesta taimiin ja istutustöihin. Autamme ja neuvomme mielellämme kaikissa metsänhoitoon tai metsän kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä, Tuhkanen muistuttaa lopuksi.
Onko sinulle puuston ja kuusitukkien myynti ajankohtaista juuri nyt? Ota rohkeasti yhteyttä puun hankinnasta vastaavaan metsäjohtajaamme ja kysy omaan tilanteeseesi parhaiten sopivaa näkemystä:
Konnevesi/Hankasalmi/Rautalampi/Suolahti/Sumiainen/Laukaa/Jyväskylä (Länsipuoli)/Kangasniemi (Pohjoinen)/Vesanto/Viitasaaren kaakkoisosa (Keitelejärven itäpuoli ja 77-tien eteläpuoli)
Jussi Rossi, p. 050 512 4000, ✉ Jussi Rossi
Leppävirta/Heinäveden länsiosat/Varkaus/Pieksämäki/Joroinen/Haukivuori/Suonenjoki
Hennariikka Savolainen, p. 050 441 9882, ✉ Hennariikka Savolainen
Karttula/Kuopio/Siilinjärvi/Maaninka/Vehmersalmi/Riistavesi/Tervo/Keiteleen eteläosa (77-tien eteläpuoli)/Pielaveden eteläosa (77-tien eteläpuoli)
Ville Tuhkanen, p. 040 486 5110, ✉ Ville Tuhkanen
Voit jättää myös yhteydenottopyynnön lomakkeella:
Joulu Jokaiselle-keräys tuo lohtua paikallisten ihmisten ahdinkoon – ”Tarpeet olisivat täysin välttämättömiä”
Toiveina kuivia varpaita ja lämpimiä pieniä sormia
Joulu Jokaiselle-keräyksen päivänvalo sai ensimmäiset säteensä, kun paikkakuntalainen Susanna Heikkilä oli saanut lahjoituksena omalle perheelleen joulukinkun. Syvä kiitollisuus lahjoituksesta sai Heikkilän tuntemaan kutsumuksen auttamistyöhön. Hän halusi valjastaa itse kokemansa avun ja hyvän kiertoon.
Myöhemmin Hanne Korhonen otti keräyksen järjestelyn Heikkilältä perinnökseen. Iisveden Metsä Oy:n trukkikuski Jari Korhosen puoliso Kukka-Maaria Korhonen hyppäsi mukaan hyvän tahdon rekeen vapaaehtoiseksi 3 vuotta sitten. Keräyksen nykyiseen voimakolmikkoon mukaan liittyi myös Ulla Kenakkala.
Olin aiemmin 10 vuotta lastensuojelutöissä Pieksämäellä. Siellä näin henkilökohtaisesti sen ihmisten aidon hädän. Apua tarvitsevien ihmisten toiveet eivät ole mitään suuren suuria tai kalliita merkkilaukkuja. Ne ovat villasukkia ja palapelejä. Kunhan olisi edes ruokaa jouluna. Kerrankin toivottiin lapselle kumikenkiä ja toivoja lisäsi itse, että käytetytkin kelpaavat. Kunhan vain olisivat edes ehjät, Korhonen kuvailee matalaa vaatimustasoa ja tilanteiden vakavuutta.
Oma tilanne koetaan usein niin häpeällisenä, että kynnys avun hakemiseen on korkea. Omalla huonolla tilanteella ei haluta olla vaivaksi. Keräyksen toinen puuhanainen Hanne Korhonen tunnistaa ilmiön ja nyökkää Kukka-Maaria Korhosen vieressä.
Tarpeet olisivat täysin välttämättömiä. Eräällä keräyksen kautta autetun perheen lapsella ei ollut kovalla pakkasella laittaa käteensä edes talvirukkasia, Korhonen muistelee kyynelten vieriessä alas hänen poskillaan.
Vuoden 2022 Joulu Jokaiselle-keräyksellä autettiin yhteensä 327 suonenjokelaista perhettä. Jotain tilanteen mittakaavasta osoittaa Suonenjoen alle 7 000 ihmiseen jäävä asukasluku. Auttajat kuitenkin tiedostavat, että autettujen lukumäärä ei ole edes koko totuus niukkuudesta.
Autettavia olisi ollut joka vuosi enemmän kuin lahjoituksia. Viime jouluna jouduimme ilmoittamaan sosiaalisessa mediassa, että joudumme huomioimaan ensimmäistä kertaa apua pyytävät etusijalle, vaikka pyrimmekin järjestämään apua mahdollisimman monelle. Sitä ei oikein kaikki tahtoneet ymmärtää, Kukka-Maaria Korhonen miettii.
Haastattelua tehdessä vuoden 2023 keräys on ollut vasta vaivaisen viikon käynnissä ja toiveita on tullut jo 111 eri ihmiseltä. Kaikki merkit viittaisivat siihen, että avuntarvitsijoita tulee olemaan tänä vuonna entistäkin enemmän. Mikä siihen vaikuttaa?
Elintason nopea nousu. Kaikki on kallistunut tosi paljon. Ihmisillä ei ole rahaa edes ruokaan. Perheissä on sairauksia ja työttömyyttä. Syitä on monia, Kukka-Maaria Korhonen pohtii.
Lisää apua – vaikka puhelu kerrallaan
Viime joulun alla mukaan keräyksen pariin vahvistukseksi saatu Ulla Kenakkala on ahkerasti ja pelottomasti soitellut paikkakunnan yrityksille ja haastanut niitä osallistumaan keräykseen. Hänen mukaansa yritykset ovat suhtautuneet soittoihin pääsääntöisesti todella positiivisesti. Viime vuonna keräykseen osallistuikin upeasti jo yhteensä 74 suonenjokelaista yritystä.
Kuvassa vasemmalta oikealla: Kaisa Uuttu, Hanne Korhonen, Kukka-Maaria Korhonen ja Ulla Kenakkala.
Iisveden Metsä Oy on ollut tukemassa keräystä useammalla eri tavalla yhtiön, sahan vapaaehtoisen palokunnan ja viestinnällisten avustusten kautta. Henkilöstöjohtaja Kaisa Uuttu näkee paikallisten ihmisten auttamisen yhteisön yhteisenä vetolenkkinä.
Kaikkien keräysten kohdilla ei voi aina olla ihan varma, mihin tuotto tai keräyksiin annettu hyvä lopulta kohdistuu ja missä määrin. Tässä keräyksessä me tiedämme, että kaikki apu menee 100 % paikallisten ihmisten auttamiseen. Ilomielin haluamme olla mukana keräyksessä, jolla on näin merkittävä tarkoitus, Uuttu toteaa.
Keräyksen järjestäjäkolmikko muistuttaa, että heillä on täydellinen vaitiolovelvollisuus ja kaikki keräykseen liittyvät tapahtumat ovat tarkasti dokumentoituja.
Meille tulee paljon paketoimattomia lahjoituksia, jotka paketoimme itse. Joskus meille on tarjottu paketointiapua, mutta emme ole voineet ottaa sitä vastaan yksityisyyden suojan vuoksi. Apua voi siis hakea täysin huoletta, sillä me emme paljasta apua hakeneiden ihmisten nimiä kenellekään ulkopuoliselle, Korhonen linjaa.
Jokainen lahjoitus on saajalleen hyvin koskettava ja merkittävä. Sen kuulee lukuisista esimerkeistä, joita edellisinä vuosina on nähty.
Viime jouluna meiltä paketin hakenut ihminen oli pysähtynyt kotimatkalla tien varteen. Hän oli itkenyt onnesta, koska hänen joulunsa oli pelastettu, Korhonen havainnollistaa liikuttuneena ihmisten kokemuksia avun tuomasta kiitollisuudesta.
Tämän vuoden keräykseen otetaan toiveita vastaan 10.12 saakka. Lisäksi Suonenjoen molempiin K-kauppoihin ja S-Marketiin järjestetään ostoskärryt ajalle 4.12–11.12, joihin keräyslahjoituksia voi jättää kätevästi kaupoilla käydessään.
Haluammekin nyt yhdessä lähettää kaikkiin koteihin sanoman ja samalla muillekin paikallisille yrityksille terveiset: Kaikki apu on tarpeen. Osallistukaa keräykseen. Tehdään yhdessä joulu jokaiselle!
Lisätietoja lahjatoiveista ja keräyksestä saa Joulu Jokaiselle Suonenjoki Facebook-ryhmästä.
Uusi Iisveden Metsän Kuusikabinetti henkii yhteistä tahtoa rakentaa uutta iloa kaikille
Tiluskierroksen käyskentelystä kabinetiksi – ”Kyllä tässä pitäisi olla lattia”
Vanhamäki-Säätiön hallituksen jäsen ja pehtooriksi itsensä esittelevä Tatu Laine käyskenteli eräänä kauniina kesäpäivänä säätiön tiluksilla. Helle oli herkistänyt varjoisalle viilennystarpeelle ja niinpä hän päätti oikaista pihan läpi kahden suuren kuusen lomasta.
Pysähdyin kuusten alla ja katselin ympärilleni. Se näky oli hyvin vaikuttava. Totesin, että tässähän on tilava paikka. Soitin meidän työtilavuokralaisellemme Jonni Markkaselle ja pyysin häntä tulemaan pihalle kuusten alle. Vähän hän kyllä ihmetteli, mitä minä oikein meinaan. Lopulta hänkin oli hyvin hämmästynyt näkemästään, Laine muistelee.
Idea jäi muhimaan hattuun. Markkanen ja Laine päättivät kuitenkin mennä uudestaan kuusten alle ja tällä kertaa päiväkahville.
Päiväkahvit vilpoisassa varjossa olivat muuten oikein mukavat, mutta penkit eivät oikein tahtoneet asettua epätasaiselle maalle. Sanoin Jonnille, että kyllä tässä pitäisi olla lattia. Mutta miten sellainen järjestettäisiin, kun säätiön varat ovat niukat? Laine pohdiskeli.
Markkanen sitten hoksasi, että Iisveden Metsällähän tuotetaan kuusta. Kysytään sieltä apua! Samalla hänen suustaan putkahti ulos nimi ”Kuusikabinetti”.
Soitin oitis toimitusjohtaja Tommy Lindströmille. Lindströmin mielestä idea vaikutti niin erikoiselta, että sitä piti käydä ihan itse vilkaisemassa. Kuusen alla katselmusta tehdessämme sovimme, että Iisveden Metsä Oy toimittaa meille lattiatarvikkeet ja me rakennamme lattian talkoovoimin, Laine sanoo.
Lattian valmisti lopulta Laineen taidokkaaksi kirvesmieheksi tietämänsä äidin mies, josta hän käyttää kehuvaa nimitystä ”sitkeä sissi”. Ja näin Kuusikabinetista tuli totta.
Yhteinen ilo ja uudistuminen on tahdon asia
Tatu Laine hyppäsi mukaan Vanhamäki-Säätiön lastensuojelutyöhön, kun toiminnanjohtaja Sari Granander pyysi häntä neuvotteluun noin 4 vuotta sitten.
Säätiön tilanne oli silloin aika hankala taloudellisesti. Silloin ehdotin Sarille, että ryhdytään laittamaan asioita kuntoon. Lastensuojeluhan tämä säätiön ykkösjuttu on. Silloin esimerkiksi luomutoiminnasta luovuttiin, koska toiminta oli pakko saada pysymään pinnalla lastenkodin olemassaolon turvaamiseksi. Kaikkea tekemistäni ohjaa halu, että tämä paikka on olemassa seuraavan 100 vuoden päästäkin, Laine tiivistää inspiraatiotaan uusien ideoiden tuotantoon.
Strategisten valintojen onnistumisen ja kehitystyön esimerkkikappaleena toimii nyt tontilla upouusi 2 miljoonan euron investointia vaatinut lastenkoti.
Kyllä minä haluan, että Suonenjoki on paikka, missä tapahtuu. Meillä on nyt ollut jo täällä Vanhamäellä esimerkiksi olympiavoittajan haastattelu, Suomen parhaan digitaalisen taiteilijan eli Antti Karppisen tauluja ja paikallisen keramiikkataitelija Tanja Nisun töitä esillä, Laine luettelee.
Iisveden Metsä Oy:n suuntaan Laine antaa kiitosta etenkin kyvystä ajatella toisin:
Piimän väki uskaltaa tehdä juttuja eri tavalla. Heillä on selvästi tahtoa olla myös konkreettisesti osa tätä yhteisöä, eikä pelkkä kasvoton toimija. Siellä ei olla jäykistelijöitä, Laine alleviivaa.
Piimän tontti on myös hänelle itselleen henkilökohtaisesti tunteita nostattava paikka, sillä Laine on pikkunaskalina leikkinyt ja kontannut siellä isovanhempiensa omistaman ja nyt jo edesmenneen Iis Oy:n sahan soidessa. Sen jäämistönä on edelleen toimintakuntoinen raamisaha, jolla on joskus sahattu kuusitukkia asiakasnäytöksenä.
Kai tässä on oltava vähän sahanpuruakin päässä, kun on lähtenyt näitä juttuja tekemään, Laine myhäilee lopuksi.
Kuusikabinetin ensimmäinen sesonki on nyt korkattu. Tuokoon paikka jatkossa kosolti iloa ja hyvää mieltä kaikille laatukuusen, kahvittelun ja retkeilyn ystäville.
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit lukaista mitä kaikkea paikallinen saha merkitsee seutukunnan asukkaille. Sahateollisuus Ry:n toimitusjohtaja Tino Aalto kertoo tästä.
Kun karhu murahtaa kaadon merkiksi, taustalla häärii kuudes kenttäpelaaja – Haastattelussa SuKiKan joukkueenjohtaja Jani Korhonen
Vasara ja nauloja – Kaupan päälle johtajaksi
Kun Jani Korhosen kello pirahtaa arkiaamun herätyksen merkiksi, hän suuntaa kulkunsa Suomen suurimman hillotehtaan varastolle esihenkilöhommiin.
Kun Janin luotsaama logistiikkatiimi on saanut varastoissa kuormat purettua ja tuotannolle raaka-aineet kerättyä, takin logo vaihtuu keltaiseen karhuun ja suunta kaukalon ääreen.
Meillä on yhteensä 10 toimihenkilöä ja edustusjoukkueen pelaajat mukaan laskien yhteensä noin 35-40 henkeä, joiden kanssa pyöritetään SuKiKan kausi läpi. Tämä on seurana hyvin yhteisöllinen. Kaikki pitää toistensa puolia, Korhonen kuvailee väkeä, joka vastaa kokonaisuudessaan satojen sisäsavolaisten liikuttamisesta.
SuKiKan käynnissä hyrräävä pelikausi on järjestyksessään Korhoselle jo kahdeksas syksy ja talvi sen jälkeen, kun häneltä tiedusteltiin kiinnostusta napata ohjat joukkueenjohtajan hommista. Karhun tassu oli kuitenkin raapaissut rinnasta Korhosta jo huomattavasti aiemmin.
Kävin ihan pienestä pitäen jo ulkojääaikana ahkerasti katselemassa edustusjoukkueen pelejä. Kahdeksan vuotta sitten keiteltiinkin kahvia ja täyteltiin vesipulloja edustukselle. Minut napattiin K-Raudan hyllyjen välistä tähän nykyiseen hommaan. Jesse Snäkin kysyi, että kiinnostaisiko lähteä toimintaan mukaan. Viikon mietin ja tuumasin: ”no mikä jottei”, Korhonen muistelee.
Kun kiekkokausi on paketissa, puhelin käy kuumana
Korhonen esittelee ylpeänä edustusjoukkueen ”pyhättöä” eli Iiro Areenan pukukoppia, josta voi välittömästi aistia vauhdikkaan tekemisen meiningin.
Istumapaikkojen yläpuolella ja varusteiden lomassa vilistävät paikallissankareiden nimet, joiden johdolla käydään ankaraa metsästystä kakkosdivarin voittopisteistä kotiluolan tuulikaapin edessä sijaitsevan sarjataulukon sarakkeeseen.
Ensimmäinen oma vierailuni pukukoppiin kyllä säväytti. Ymmärsin silloin valmentajan merkityksen ja panoksen ryhmähengen luonnissa. Se oli silmiä avaava kokemus, Korhonen miettii istuskellessaan pukukopin penkillä.
Jäähallin pukuhuone on tarina itsessään tahdosta ja yhteishengestä, sillä nykyiset puitteet on sahattu, maalattu, teipattu ja höylätty kokoon puhtaasti talkoovoimin ja yhteistyökumppaneiden tuella.
Kun pääsin mukaan hoitamaan varainhankintaa, niin silloin tajusin oikeasti, minkälaisia summia jääkiekon pelaamisessa pyörii. Meneillään olevan kakkosdivisioonakauden läpiviemiseen on budjetoitu noin 43 000 euroa. Suurimpina menoerinä ovat jäämaksut ja vieraspelireissut, joista pisimmät suuntautuvat Imatralle, Lappeenrantaan, Valkealaan ja Heinolaan. Ne ovat reilun tonnin reissuja, kun vielä joukkueruokailu laitetaan päälle. Yksi minun tärkeimmistä hommistani onkin yrittää keksiä, mistä ne rahat saadaan kassaan. Kun sarjakausi on paketissa, minulla alkaa uusi kausi puhelin kädessä, Korhonen veistää kokonaiskuvaa raadollisesta todellisuudesta.
Korhonen tokaiseekin syvä kiitollisuus äänessään soiden, ettei mikään kopissa nähty olisi mahdollista, jos seuran takana ei olisi yhteistä tahtoa liikuttaa paikallista karhulaumaa.
Yhteistyötä Iisveden Metsä Oy:n kanssa Korhonen pitää sutjakkaana ja esimerkillisenä. Pelien jatkuminen on hänen mielestään nähty ”Piimällä” ja tontin konttorinmäellä pitkäjänteisenä sijoituksena tulevaisuuteen.
Muutamia vuosia sitten aloitimme neuvottelut jäähallin seinässä näkyvästä mainostilasta. Nyt olemme edenneet jo pääyhteistyökumppanuuteen. Iisveden Metsältä vastataan yleensä yhteydenottoihin heti ja hommat todella hoituvat, Korhonen lähettää kiitosta tärkeän sponsorin suuntaan.
SuKiKan läpi kulkee merkittävä lupaavien kiekkotähtien kehitysjuna. Sen tärkeänä saattoliikkeenä on mahdollisuus hypätä askiin ja tositoimiin kodin lähistöllä aina 14-15 vuoden ikäluokkaan saakka.
Siitä pelaajapolut menevät sitten eteenpäin esimerkiksi KalPaan. Lähiseurojen välinen yhteistyö on myös tärkeässä roolissa nuorten etenemisessä urallaan, Korhonen sanoo.
Esimerkiksi Iisveden Metsä Oy:n KalPassa kiekkoileva kummipelaaja Onni Snellman luisteli jääkiekkoilijana ensipiirtonsa karhunutussa. Nyt hän on ikäluokkansa korkeimmalla sarjatasolla Suomessa.
Iiro Pakarisesta kehittyi Suomen historian ensimmäisen olympiakullan voittaneen Leijona-miehistön avainpelaaja ja juuri lokakuun alussa SuKiKan väreistä ponnistanut Aapo Paavilainen valittiin U16-ikäluokan maajoukkueen leiriryhmään.
SuKiKan työ nuorisourheilun eteen onkin poikinut jo maakunnallista tunnustusta, kun seura valittiin Pohjois-Savon omassa Urheilugaalassa vuoden 2022 nuorisourheiluseuraksi.
Pekka Ruuskan ”Rafaelin Enkeli”-biisissä johtaja kysyy, voittaako karhu vai leijona. Miten asian laita on Korhosen mielestä?
Kyllä se taitaa riippua ihan näkökulmasta, Korhonen hörähtää.
Urheiluseuroja symboloivien petohahmojen lisäksi nimittäin Leijonat TV on seuran suhteellisen tuore päivitys kotihallin piippuhyllylle. Sen välityksellä kotiluolan edesottamuksia voi seurata näppärästi netistä.
”Kaikki toimii” on paras palkka”
Iisveden Metsä Oy:n henkilöstöjohtaja Kaisa Uuttu näkee yhteistyökumppanina Korhosessa oikeanlaista sisua ja asennetta, jota tarvitaan paikallisseuran kipparointityössä.
Janille on kyllä totisesti nostettava hattua. Siinä on kyllä sellainen mies, joka ei paljon hommalle antamiaan tunteja laskeskele,Uuttu sanoo.
Mikä antaa Korhoselle virtaa ja mielenkiintoa vetää joukkuetta jo itsessään vaativan päivätyönsä lisäksi?
Minun tavoitteeni on luoda ja huolehtia olosuhteet sellaisiksi, että pelaajat saavat keskittyä pelaamiseen ja toimihenkilöillä on pelit ja pensselit kunnossa. Voi tulla harjoituksiin ja peleihin niin, että kaikki toimii. Kun näin tapahtuu, se on se suurin kiitos ja palkinto, Korhonen kiteyttää.
Hän kiittää myös noin kolme vuotta seuran toiminnassa mukana avustanutta vaimoaan kaikesta tuesta ja tasaisesta muistuttelusta, miksi kaikki on tehdyn työn arvoista.
Iisveden Metsä Oy toimii 18.11 lauantaina otteluisäntänä, kun karhulauman kaadettavaksi Iiro Areenalle saapuu Valkealasta ValKi.
Piimäposti ja SuKiKa toivottavat yhdessä kaikki tervetulleeksi paikan päälle viettämään jännittävää kiekkoiltaa.
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit lukaista tarkemmin lisää konekuskimme Kari Snellmanin ja hänen poikansa Onni Snellmanin mietteitä jääkiekkoperheen arjesta. Lue juttu tästä.
”Pienemmällä sahalla hahmottaa paremmin, miten saha toimii” – Metsäopiskelija Nuutti Myllypakan kokemuksia kesäharjoittelusta Iisveden Metsä Oy:llä
Opiskeleva kuusikauppias – Tähtäimessä puunhankinta
Nuutti Myllypakalla on käynnissä järjestyksessään kolmas vuosi Helsingin Yliopiston metsäopinnoissa. Metsä edustaa hänelle akkujen lataamista ja vastapainoa kaikelle arjen luomalle huminalle.
Isäni on ollut aktiivinen metsästäjä. Hänen mukanaan olen kulkenut aina kaikilla metsästysreissuilla. Eräs perhetuttumme työskenteli ennen eläköitymistään suuressa metsäalan yrityksessä ja sitäkin kautta kiinnostus omaa alavalintaani kohtaan kasvoi, Myllypakka miettii
Parhaillaan Metsäylioppilaiden kuusimyynnissä ahkerasti kauppaa takovan Myllypakan tähtäimenä on päästä työskentelemään sahatuotannolle elintärkeän toiminnon eli puunhankinnan ja puunhankinnan suunnittelun pariin.
Alun perin etsiskelin kesätöitä. Olin laittanut jo hakemuksia isompiin yhtiöihin. Sitten meille pidettiin puutuoteteollisuuden infotilaisuus Helsingissä. Siellä oli paikalla Iisveden Metsä Oy:n Tommy Lindström, joka puhui sahateollisuudesta ja kesätöistä. Arvioin, että pienemässä yksikössä pääsisin todennäköisemmin näkemään ja hahmottamaan koko toiminnan kokonaisuuden, Myllypakka muistelee ensimmäistä kohtaamistaan ”Piimäksikin” paikallisesti tituleeratun savolaissahan kanssa.
Niinpä hän asteli Lindströmin jututukseen. Hommat alkoivatkin hoitumaan rivakkaan tahtiin eteenpäin muutaman sähköpostin vaihdon kautta ja pian lyötiin puumerkit kesätyösopimukseen. Palkallisen kesätyön lomaan oli hyvin sujuvaa ja luontevaa rakentaa myös kandidaattiopintoihin kuuluva harjoittelujakso.
Omin silmin ja käsin tietää paremmin, miten saha toimii
Myllypakan arki sahalla lähti koostumaan tukkilajittelutöiden ja pakkaustöiden merkeissä. Hän siis näki aitiopaikalta mitaten, lajitellen, rimoitellen ja pakaten koko sahausprosessin tukista valmiiseen sahatavarapakettiin.
Tein myös paljon avustajia tehtäviä, kuten tukkien tarkistusmittauksia, valmiin sahatavaran laatutarkastuksia ja kuivuuden mittaamista. Itseluottamus omaan toimintaan kehittyi hyvin, kun työnjohto osoitti luottamusta tehtävien suoritukseen. Jo parin viikon jälkeen tuurasin ensimmäistä kertaa itsenäisesti vuoroa tukkimittarilla, Myllypakka kuvaa saamaansa vastuuta ja kehitystä.
Hänen suurin oivalluksensa liittyy yhteispelin saumattomuuden merkitykseen. Eri osastojen on pelattava kuin ”rasvattu kone”, että linjaston päästä tulisi ulos savolaista terveoksaista priimatavaraa vientiasiakkaiden ihasteltavaksi.
Olin kyllä lukenut aiemmin juttuja Iisveden Metsän hyvästä yhteishengestä, mutta kaikki se fiilis välittyi suoraan minulle työskennellessäni sahalla. Työporukan mukana on helppo olla, kun jokainen haluaa auttaa toistaan ja kaikki ovat kavereita keskenään, Myllypakka kuvailee omaa näppituntumaansa sahan meiningistä.
Millaisia kasvun taimia kesätyöt ja harjoittelu ovat istuttaneet Myllypakalle evästykseksi tulevaisuuteen?
Puun vastaanottoon liittyvissä tehtävissä olen kehittynyt mielestäni tosi paljon. Tiedän paremmin, miten saha toimii, kun olen nyt päässyt näkemään kokonaisuuden ja tekemään työtä omin käsin. Kirjoista voi lukea kaikenlaista, mutta todellinen ymmärrys vaatii vähintäänkin tällaisen harjoittelujakson, Myllypakka tiivistää
Hän lisää myös oivaltaneensa paikallisen sahan merkityksen oman alueensa hyvinvoinnin selkärankana, vaikka suuremmat organisaatiot vievätkin yleensä kaiken huomion ja palstatilan.
Lupsakkaa puhetta rapussa ilman sporien kolinaa
Työpaikan kautta järjestyneeltä asunnoltaan käsin, Myllypakalle jäi rennot ja seesteiset muistot paikallisesta elämänrytmistä.
Asustan itse Helsingin kantakaupungissa. Siihen verrattuna Suonenjoella oli hyvin hiljaista. Kun olen itse vielä hieman vähäsanaisempi, niin huomasin eron paikallisissa ihmisissä. Aina kun moikkasi jotain naapuria samassa rapussa, niin siinä sai aina pienen hetken jutella, Myllypakka muistelee sisäsavolaista lupsakkuutta.
Metsäekonomiaan ja markkinointiin suuntautunut Myllypakka rohkenee varauksetta suositella kesän kokemustensa vankentamana yhteydenottoa Iisvedelle muillekin metsäteollisuuden parissa opiskeleville harjoittelupaikan haeskelijoille.
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit lukea sahalla työskentelevän Sami Juntusen tarinan kaikkien työtehtävien tuurauksesta tuotantojohtajaksi. Lue juttu tästä.