Maailmalla kuuluisa ”pielavetisten amerikka”
Japanilaiset ymmärtävät sanan ”Iisvesi”. Ruotsalaiset purjehtijat ovat nostaneet paattinsa Heinolassa trailerille päästäkseen Iisvedelle.
Iisvesi on pysynyt yhdistelmänä luonnon lumoa ja sahatyön toimeentuloa, jolla on ollut vuosisadan läpi sosiaalisesti merkittävä rooli.
Iisvesi hiihdettiin maailman kartalle jo 1930-luvulla, kun paikallisen Rossin kilpatallin Kalle Jalkaselta tippuivat vuoden 1936 Garmisch-Partenkirchenin olympialaisissa tekohampaat hankeen.
Kalle kääntyi noukkimaan kalliit hampaansa talteen, jolloin norjalainen pääsi edelle. Lopulta hän hiihti etumatkan kiinni, meni ohi ja voitti olympiakultaa, Suonenjoki-Seuran Pekka Korhonen tarinoi.
Korhonen kertoo itsekin syntyneensä sukset jalassa. Kylän lapsille hiihtäminen oli arkipäiväinen tapa liikkua paikasta toiseen.
Puun kanssa eläminen on jättänyt lähtemättömiä muistijälkiä muistelijoiden mieliin, arkistoihin ja valokuviin. Nyt Iisvesi-seura ja Suonenjoki-seura ovat yhdistäneet voimavaransa ja ryhtyneet kokoamaan seudun historiikkia yksiin kansiin. Historiikki on tarkoitus julkaista vuoden 2024 lopulla.
Kaikki seudun työt liittyivät jotenkin puuhun. Sanottiin, että Iisvedellä on puuta, puhdasta vettä ja rautatie, toteaa Suonenjoki-Seuran puheenjohtaja Jarmo Sutinen.
Sutisen mukaan harva edes tietää, miten paljon paikkakunnalla on ollut menemistä ja tulemista. Iisvesi oli aikoinaan Suomen suurin sisävesisatama.
Matkustajaliikenne oli syy, miksi valtion rautatiet rakensivat kiskot Iisvedelle. Kylää sanottiin ”pielavetisten amerikaksi”, Sutinen jatkaa.
Piimän sahalle sijainti Jauholahden pohjukassa määrittyi 1920-luvulla juuri vesistön ehdoilla. Uskolliset hinaajat Metsä ja Tapio pääsivät eläkepäivien viettoon 1980-luvun lopuksi. Suora junaliikenne sahan tontille katosi pian perässä.
Seuratoiminta yhdistää tutut ja myy Iisveden ainutkertaisuutta uusille asukkaille
Iisvesi-seuran nykyisen puheenjohtajan, Laura Rukolan pappa oli perustamassa kylän seuraa yhdessä Armas Angelinin kanssa.
Kotialbumien aarteista löytyy lehtileikkeitä raitin aktiivisesta kauppiaselämästä, Rukolan Kaupan valikoiman ja tilojen laajennoksista sekä ampumahiihtäjien urheilumenestyksestä.
Aktiiviselle ja vapaaehtoiselle seuratoiminnalle on raivattava oma tilansa urbanisoituneen ja nopean maailmanmenon keskellä, mutta Lauralle se on tärkeää.
Olen sydämeltäni aina iisveteläinen. Olinpa missä vaan. Iisvesi on minulle tunne, että olen kotona. Täällä on turvallista. Täällä on aina lämmin vastaanotto, Laura kertoo.
Lauran isä, Iisvesi-seuran hallituksen jäsen Raimo Rukola on seudun pitkän linjan yrittäjä Rantapaviljongin iltatanssien ja näyttävien satamaregattojen taustalta.
Ihmisten yhteen kokoaminen on tärkeä palanen kylän elinvoimaa ja yhteisöllisyyden tunnetta. Niin uusille kasvoille kuin takavuosien tuttavillekin, jotka eivät ole nähneet toisiaan pitkiin aikoihin.
Täällä on ollut niin monessa touhussa mukana. Ihan silläkin olen halunnut olla mukana seuran toiminnassa, jos pystyn vaan jotenkin olemaan avuksi. Nyt on aikaakin, kun työpuuhat ovat vähemmällä, Raimo kertoo.
Jos Lauran sydän on jäänyt lähtemättömästi kylän henkeen ja luontoon – niin on käynyt muillekin: Iisvedelle saumansa antaneet ja ikihyviksi seutuun ihastuneet uudet asukkaat ovat alkaneet kauppaamaan Iisvedellä asumista omille tutuilleenkin!
Ihmiset ovat tulleet tänne kaupunkeja pakoon. Eräs tuntemamme pariskunta muutti Etelä-Suomesta ja sitten he houkuttelivat perässään tänne oman tuttavapariskuntansa, Laura riemuitsee
Iisvesi-seura järjestää tapahtumia, joihin jokaisen on helppo tulla tapaamaan tuttaviaan ja tarinoimaan omia muistelmiaan kylän rikkaasta työ- ja kulttuurielämästä.
Iisvesi-seuran hallituksen jäsen Jaana Oikarinen kertoo, että perinteikäs Iisvesi-päivä pidetään taas Rantapaviljongilla 10.6 lauantaina.
Lisäksi on Iisvesi-kuvien katseluilta Kirin talolla torstaina 4.5 ja Iisveden perinteiden muisteluilta torstaina 25.5. Sunnuntaina 11.6 on Iisveden kyläkävely ja kahvit Kirin talolla, Oikarinen listaa tulevia tapahtumia
Kuusi ja luonnon antimet pitävät pihkassa Iisveteen jatkossakin
Pekka Korhonen muistelee, miten Piimän sahalla pilli soi aina neljästi päivässä. Hän oli mukana työntelemässä puita lautatarhalla. Töihin tultiin hyvissä ajoin, että kerettiin rupatella viimeiset kuulumiset huulilta.
500 sahatyöläisen elämästä ei kyllä vauhtia puuttunut. Työväki paiski yhdessä hommia, rillutteli tanssi-iltamissa ja löi keskenään korttia. Sahojen välillä oli puulaakiotteluita, jossa lajeina olivat esimerkiksi pussitappelu, pölkynheitto ja tukkilautalla juoksu, Korhonen kuvaa sahan ja kylän kuhinaa.
Työläisten vakioharrastuksiin kuuluivat Korhosen mukaan myös innokas kalastaminen, vilkas yhdistystoiminta, teatteriharrastukset ja urheileminen useiden Iisvedellä vaikuttaneiden urheiluseurojen riveissä.
Nyt sahaelämän ja työn jatkumisen lippua kantaa Iisveden Metsä Oy, jonka 100-vuotisjuhlavuosi kolkuttelee ovella vuoden kuluttua.
Laura ja Raimo Rukola nyökkäilevät, että sahan soiminen on Iisveden kylän elämän jatkuvuudelle vankka tunnusmerkki. Sahan merkitys näkyy seuralle valmistetussa uudessa viirissäkin.
Hyvinvoinnin ainekset täydentävät rikkomaton rauha ja runsaat luonnon antimet. Ne pitävät huolta, että Iisveteen on helppo pysyä ikuisesti pihkassa.
Rukolat tunnustautuvat intohimoisiksi sienestäjiksi. Lauran äidiltään tattikankailla perityt opit ovat siirtymässä jo seuraavalle jälkipolvelle. Virkistyksen ja ravitsemuksen ohessa, vahveroilla ja käävillä on ollut myös arkea helpottava bonus.
Vuosi 1998 oli niin hyvä vuosi, että poimimme sieniä myytäväksi välittäjille. Opelin takakontti oli pullollaan niitä. Sienillä kerättiin Lauran ajokorttiin rahat, Raimo ja Laura muistelevat yhdessä hymyillen.
Kertojat vaihtuvat, mutta kylän tarina jatkuu. Ota tulevat tapahtumat kalenteriisi ylös ja seurojen kuulumiset seurantaasi myös Facebookissa.
