Kirsi Hämäläisen katse on harjaantunut havaitsemaan jopa pikkuruiset erot laskutoimituksista. Hän on ollut näköalapaikalla kokemassa konttorityön mullistukset yli 40 vuoden ajan. Miten entisajat ja nykyisyys poikkeavat toisistaan ja mikä samankaltainen hyvä on kestänyt ajan hammasta?
OMAN KYLÄN HOMMISSA
Kirsi Hämäläisen katse on harjaantunut havaitsemaan jopa pikkuruiset erot laskutoimituksista. Hän on ollut näköalapaikalla kokemassa konttorityön mullistukset yli 40 vuoden ajan. Miten entisajat ja nykyisyys poikkeavat toisistaan ja mikä samankaltainen hyvä on kestänyt ajan hammasta?
Kirsi Hämäläisellä on hyvin muistissa kultainen 80-luku ja ne hetket, kun hänen ja Iisveden Metsä Oy:n tiet kohtasivat.
Lukion jälkeen ja kirjoitusten päätyttyä, kävin kesätöitä kysymässä. Silloin konttoripäällikkönä toimi Hakkaraisen Helvi. Siitä se ura lähti mukavasti käyntiin postityttönä. Silloin Iisvedelläkin oli vielä kolme pankkia ja kolme kauppaa. Postipankin yhteydessä oli lisäksi Posti, Hämäläinen muistelee kylän tuolloista elämää.
Sahan töissä Kirsi on kirjaimellisesti kuin kotonaan, sillä Iisvesi on hänen synnyinseutunsa. Kotitilalta löytyi pieni metsäpläntti ja muutama kotieläin.
Postien parissa uransa aloitellut hallintojohtaja sai itse vuonna 2021 käteensä kirjekuoren, jonka sisältö tuli kuin puun takaa: Keskuskauppakamari myönsi hänelle yli 40 vuotta kestäneestä työurasta kultaisen elämäntyömerkin. Se on tunnustus vuosikymmenten ansiokkaasta työstä maan elinkeinoelämän hyväksi.
PALKKANAUHOISTA JA SÄHKÖSANOMISTA PAPERIPIHIIN ETÄTYÖHÖN
Kirsillä on tänäänkin täysmitallinen työpäivä menossa, vaikka kotoisasti hänen keittiössään pääsiäiskahvin, suklaamunien ja korvapuustin äärellä rupatellaankin.
Muutos alkuajoista nykypäivään on kyllä suuri. Koneellistuminen ja hyvät ohjelmat ovat mahdollistaneet nämä etätyöt. Papereitakaan ei tarvitse nykyisin enää tulostella kuin ihan vain muutamia, hän toteaa.
Toista oli uran alkutaipaleella, kun kaikki hallinnolliset työt hoidettiin käsipelillä.
Meille esimerkiksi soitettiin satamasta ja kerrottiin, että ”teille on saapunut sähkösanoma”. Viesti sitten kuunneltiin, kirjoitettiin paperille käsin ja vahvistettiin takaisin vastaanotetuksi. Sähkökirjoituskoneiden yleistyessä kysyin kerran, että eikö meillekin sellaista voisi jo hankkia. Sitten hankittiin, Kirsi muistelee hymyssä suin pientä tuuppaustaan kehityksen suuntaan.
Kauppaoppilaitoksen opintojen jälkeen, Hämäläisen toimenkuva muuttui laivauksiin ja palkanlaskentaan.
Palkkanauhat olivat sellaisia kapeita papereita, joihin palkat laskettiin käsin. Ei silloin mitään tietokoneita ollut. Laskut näppäiltiin laskukoneilla. Siinä oppi näpyttelemään tarkasti ilman, että tarvitsee edes katsoa koko laskinta, Hämäläinen naureskelee.
Hänen etätyöpisteeltään löytyy edelleen uskollinen ”kalkulaattori”. Se auttaa hahmottelemaan taulukkolaskentaohjelman rinnalla, miten johonkin laskennalliseen lopputulokseen päästään.
MONIPUOLINEN TYÖNKUVA ON SAHAN PUUMERKKI – AJASTA RIIPPUMATTA
Jos työtehtävät ovat monipuolisia nykyisin, niin totisesti sitä ne olivat myös ennen.
Hämäläinen havainnollistaa paperille piirtäen sahalaitoksen pihapiirin ajankulkua. Sahan kupeessa oli entisaikaan myös asuinrakennuksia.
Tien poikki rakentui lajitteluasema. Kaikki tavara tuli ja lähti sahalle silloin hinaajilla, uittamalla ja junilla. Kiskot menivät hake- ja turvekasoille saakka. Siellä kävin koputtelemassa junanvaunujen kylkiä ja päättelemässä, että onko sisällä mitään vai ei. Junanvaunusta piti etsiä ja kirjata numero, että tiesi mikä vaunu kuuluu mihinkin tilaukseen, Hämäläinen kertoo.
Rekat astuivat kuvioihin mukaan 80- ja 90-luvun taitteessa. Samoihin aikoihin uitot loppuivat ja hinaajat Metsä ja Tapio jäivät lopullisesti ansaittujen eläkepäiviensä viettoon.
PIIMÄ YHDISTÄÄ HÄMÄLÄISIÄ – JA MUITAKIN SISÄ-SAVOLAISIA PERHEITÄ
Hämäläisten poppoosta Iisveden Metsä Oy:n arjessa töitä paiskii Kirsin lisäksi kolme muutakin perheenjäsentä. Kirsin työkaverina hallinnossa toimivan tyttären, Kati Hämäläisen dalmatiankoira Romi on etäkonttorilla päivähoidossa ja viihdyttämässä juttuhetkeämme häntänsä heilutuksella.
Sahan väki on tehnyt keväisin ja syksyisin yhteisiä retkiä, joiden aikana on risteilty tai tutustuttu muihin, Iisveden Metsä Oy:n tavoin historiallisiin tehtaisiin, laitoksiin tai satamiin.
Paljonhan meillä on sahalla muitakin, jotka ovat samasta perheestä. Vanhempia ja heidän lapsiaan. Työnteko on kivaa yhdessä. Meillä ei olla sellaista turhaa tärkeilyä, vaan mutkattomuutta. Keskinäinen ymmärrys on hyvä, Kirsi kuvaa työpäivien tunnelmaa.
Kesätöistä on hyvin usein innostuttu jäämään sahan leipiin pidemmäksikin aikaa. Jopa vuosikymmenien ajaksi.
Tunnetko muuten jo muita sahan moniosaajia, kuten ”nakkikonetta” tai ”senseitä”? Voit lukea heistä lisää seuraavaa PIIMÄPOSTIA odotellessa tästä.
Tutustu myös metsäosastoon. Se on paikallinen metsäasioiden tietopankki. Eero Riipinen kertoo osaston toiminnasta lisää tästä.
Ota PIIMÄPOSTI ja ajankohtaiset uutiset seurantaan sosiaalisessa mediassa Instagramissa ja Facebookissa.
