Metsä veti makeasta pidemmän tikun
Heikki Manniselle metsä on luonteva ja tuttu ympäristö, jonka parissa oma elämän polku on kulkenut läpi lapsuudesta työelämään.
Olen kotoisin metsätilalta. Molemmilla vanhemmillani on metsäalan koulutus. Heidän touhujensa ympäristö ja vapaus kiehtoi minua. Kai uravalintaan on jotain tullut myös siitä, että äiti teki suurimman osan työurastaan opettajana, Manninen taustoittaa.
Rinnalla kulki nuorempana myös vaihtoehto kondiittorin ammatista. Manninen ehti käydä tutustumassa alaan TET-harjoittelujaksossa saakka.
Vahvasti käsityöammattihan se on. Ymmärsin, että aamut alkavat aikaisin ja työajat ovat epätyypillisiä. Kävin Antin Konditoriassa Hämeessä ja asustelin sen jakson sukulaisten luona, Manninen muistelee.
Kondiittorin työt jäivät lopulta kakkossijalle ja metsäala vei mennessään. Jo yliopisto-opintojensa aikana Manninen huomasi, millä tavoin metsäalan opetusta voisi viedä eteenpäin.
Lisäksi olen utelias luonne. Aina olisi kiva oppia uutta, eikä malta pysähtyä kehityksen äärellä, Manninen muistelee.
Palaute ja maasto-opetus ovat korvaamattomat kehityksen raaka-aineet
Viime vuonna Manninen sai työstään erittäin arvostetun, Metsäalan Opiskelijat Ry:n myöntämän Vuoden Metsäopettaja-tunnustuksen.
Kyllähän se valinta mieltä lämmitti aidosti. Ei kai siihen auta muuta kuin suhtautua nöyrin mielin. Vähintään sama taso pidetään jatkossakin, Manninen lupaa.
Opettaja pystyy vaikuttamaan omalla panoksellaan paljonkin siihen, miten hyvin asioita omaksutaan. Manninen kuuntelee tarkasti opiskelijoilta tulevaa palautetta.
Kommenttien perusteella, opiskelijat arvostavat työelämälähtöisyyttä ja vaativuutta. Tehdään töitä rennolla meiningillä, mutta tavoitteellisesti ja tosissaan. Aikaa käytetään tehokkaasti, Manninen havainnollistaa nykypäivän opiskelijan toiveita.
Manninen sanoo, että lähi- ja maasto-opetus ovat kokemuksen ja harjaantumisen kannalta täysin välttämättömiä nyt ja jatkossakin. Vaikka työtehtävä olisi konttorityötäkin.
Maasto-opetus on metsäinsinööriopintojen kannalta täysin korvaamatonta. Vain siten saa todellisen käsityksen ja kokonaiskuvan Manninen korostaa.
Myös kuunteleminen ja ajan tehokas hyötykäyttö korostuu.
Maastossa saa helposti aikaa kulumaan kaikenlaiseen oheistoimintaan, kuten makkaranpaistoon. Opettajana pitää seurata ryhmää. Huolehtia, että tehtävät ovat sopivan haastavia ja todellisia. Motivaatio säilyy ja opiskelija kokee kehittyvänsä. Tehdään sellaisia asioita, mitä oikeissakin töissä tehdään, Manninen listaa.
Manninen lopuksi alleviivaa, miten tärkeää on kysyä ihmisiltä palautetta. Palautteen saaminen on paras tapa analysoida, miten opetus onnistui.
Palanen sydäntä Iisvedellä
Nykyinen XAMKin lehtori on saanut olla mukana myös Iisveden Metsä Oy:n arjessa työskennellessään vuosina 2016-2017 sahan puunhankinnassa. Tästä on jäänyt lämpimät muistot.
Suurella mielenkiinnolla seuraan sahan kehitystä. Sahalla vietetty jakso työelämästä on antanut valtavasti omalle uralle. Sanoisin, että pala sydäntäni on jäänyt ikuisesti Jauholahden pohjukkaan, Manninen kiteyttää.
Sahan ammattilaisista Eero Riipisellä ja Jussi Rossilla on ainakin kuution verran pilkettä silmäkulmassa.
He ovat velikultia, joiden tekemisen taso ja tavoitteet ovat korkealla. Konttorilla vietetyt kahvitunnit olivat ehdottomasti päivän hauskimpia hetkiä. Siinä kahvituntien lomassa syntyi puolivahingossa samalla hyviä ideoita, Manninen muistelee hymyillen.
Sahan verkkosivuilla vapaasti käytössä oleva virtuaalinen tehdaskierros on Mannisen digitaalinen kädenjälki sahan arjen kuvaukseen. Mitä kaikkia mahdollisuuksia digitaalinen aika on tuonut metsäopetukseen?
Joillekin opiskelijoille on parempi, että asioihin saa keskittyä omassa rauhassaan ja itselle sopivimmalla hetkellä. Toiset oppivat paremmin visuaalisuuden kautta. Pelillistämisellä ja lisätyllä todellisuudella voi kasvattaa opiskelumotivaatiota. Digitaalisuus antaa myös joustoa työelämän ja opiskelun yhdistämiseen, Manninen listaa hyviä puolia.
Metsä seuraa mukana myös koulun ovien sulkeutuessa
Edellisessä Piimäpostissamme jututettu Jake Fräntilä halusi tietää, miten kesäsi on mennyt?
Oikein rentouttavasti. Energisenä lukukausi aloitetaan. Vaikka lehdissä on kerrottu, että opettajat eivät ehdi kesällä palautua, niin minä palauduin kyllä hyvin, Manninen vastaa.
Hänen päiväohjelmaansa metsä kuuluu työpäivien jälkeenkin. Hyvää oloa ja tasapainoa pitää yllä hänelle eräs erittäin tärkeä harrastus.
Ei tämä opetustyö sinne kouluun jää. Mutta kun on aito kiinnostus, niin ei se häiritse. Käytän kaiken vapaa-aikani suunnistukseen. Kun SM-kisaputki alkaa, niin suunnistuksen parissa mennään joka viikonloppu, Manninen kuvaa suhdettaan urheiluharrastukseensa.
Manninen on myös aktiivinen harrasterakentaja ja remontoija. Kuusi on hänen mielestään kaunis ja hyväntuoksuinen raaka-aine.
Ja luotettava. Kuten Iisveden Metsä, Manninen lopettaa juttutuokiomme.
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit lukaista, mitä kaikkea aiemmin mainittu metsäjohtaja Eero Riipinen kertoo omasta työstään ja puukaupasta.
Seuraa meitä myös Instagramissa ja Facebookista.
