Kaasu auki! Jani Tenhunen hitsaa huolellisesti ja kiitää lujaa, mutta lupsakasti

helmi 5, 2024

Joulu Jokaiselle-keräys tuo lohtua paikallisten ihmisten ahdinkoon – ”Tarpeet olisivat täysin välttämättömiä”

Teräs tottelee huolellista ja siivoa kuria

Alussa oli mies, pakettiauto ja Kemppi. Kun kauppias Varkaudessa kaipasi lujasti pitävää saumaa hyllykköihinsä, hän tiesi kenelle numerovalinnasta pirautella.

Eräänä päivänä sitten vuonna 2014 yrittäjätaustainen Jani Tenhunen soitti itse Iisveden Metsä Oy:n kunnossapitojohtajalle Ari Väätäiselle ja kysäisi, josko sesonkihommiin tarvittaisiin ammattitaitoisia apureita.

Vaikka osa vitsaileekin luottavansa ranskalaisiin vain nakkikioskin luukulla, niin Väätäisen käskyttämä ”Pösö” toimitti täsmällisesti sahan koneisiin oikeat varaosat, joita Tenhunen ja muu Piimän kunnossapitopatteristo hitsasi, kieritti ja räikkäsi paikalleen.

Seuraavana vuonna Tenhunen ilmoitti Väätäiselle, että yrittäjän leipään tulisi stoppi: ”Nyt en enää tule”

Tarkoitus oli silloin pitää puolen vuoden breikki. Ari sanoi sen kuullessaan, että tulet sitten hommiin palkkatyön merkeissä. Suunniteltu lomani kesti lopulta vain 3 päivää, Tenhunen muistelee nopeita käänteitä huvittuneena

Hän on haastatteluhetkellä tekemässä suunniteltuja huoltoviikon töitä sahan kuorimakoneen kahdelle vaihdelaatikolle. Polttoleikkaukseen tarkoitettu kaasupilli nielee tanakkaa terästä ja muutama napakka moukarin isku osoittaa, että teräskin tottelee taitavan asentajan kuria.

Hitsareiden keskuudessa elää yksi vahva nyrkkisääntö, joka tasapainottaa Tenhusen muutoin varsin vauhdikasta elämää:

Hitsaria ei sovi hoputtaa. Jos esimerkiksi portaiden saumat tehdään kiireellä, niin voidaan olla varmoja siitä, että työ tehdään kohta uudestaan. Huolellisuus ja jälkien siivoaminen ovat tärkeimpiä vaatimuksia työssä onnistumiseen. Muuten ei tarvitse kauaa hitsata, Tenhunen linjaa ja myöntää, että omaksutut siivoustaidot näkyvät positiivisesti sahan tontin ulkopuolellakin

Flying flick knives

Rattaista rattiin ja viivalle ”Pelle Pelottomien” kanssa

Maltti on siis valttia hitsauslaitteiden kanssa. Paljoa enempää ei sopisi päätä kylmätä Tenhusen vapaa-ajan harrastuksenkaan parissa, jossa lumi ja sora lentää jopa 200 km/h vauhdissa.

Olin ensimmäisissä rallikisoissani jo 3 kuukauden ikäisenä, kun pätkien varrella isäni ja naapurin mies vetelivät minua mukanaan lastenrattaissa. Lapsena kiersin isän mukana ahkerasti kisoissa. Katselin, kun kuskit vetelivät Escorteillaan sataaviittäkymppiä menemään. Kovia kavereita, Tenhunen tuumii alkukipinäänsä autourheilun pariin

Kun ratin taakse pääsi vihdoin itse, niin tavoite näytti selvältä: Isäukon vauhdista täytyy karauttaa jonain kauniina päivänä tyylikkäästi ohi.

Janin kilpatalli Tenhunen Racing kuuluu kaksivetoisten (2WD), yli 2250-kuutioisten vapaasti viritettävien tehomyllyjen HaMU-rallisarjaan. Vapaaviritteisyys tarkoittaa sitä, että sarjan mekaanisilla ”Pelle Pelottomilla” on loputon keksijäin vapaus.

Tenhusen Tallista löytyy kaksi vakiokiituria: Hiljattain komeisiin Iisveden logoihin teipattu ja rakenneltu BMW 316i ja Datsun 1600. Iisveden Metsän nykyinen sponsorituki mahdollistaa joka toisen osakilpailulähdön.

Kumpi auto olisi hänen ykkösensä, jos suosikki täytyy nimetä?

Kyllä minä Datsunin ottaisin. Jos se vain pysyisi nipussa. Suomesta tuskin löytyy autoa, josta on hajotettu yhtä paljon osia. Moottoreita, vaihdelaatikoita ja vetoakseleita on mennyt kottikärrykaupalla, Tenhunen hekottelee.

Janilla on selvästi myös kierrättämisen ja uusiokäytönkin lahjoja, kun kuuntelee hänen Datsuninsa erikoista historiaa:

Ensin se toimi peltoautona. Sitten myöhemmin se oli käyttöautonani, jolla ajelin ammattikouluun. Sitten laitoin siihen turvakaaret ja ryhdyin ajamaan kilpaa, Tenhunen kertailee klassikkokilpurinsa elämänvaiheita.

Flying flick knives

Lupsakasti ja lujaa, tuumasi Iisveen asentaja

Janin 8- ja 13-vuotiaat pojat ovat jo kiinteä osa rallimekaanikkojen ja luokkahitsareiden tulevaa sukupolvea. Vanhempi poika on jo täyttä kipinää invertterit viritettyinä hitsailemassa autoja ja nuorimmainen piiskaa jo täyttä häkää Datsun 140Y-merkkistä jokamiesluokan jäärataohjustaan 20 senttimetrin mitalla jatkettujen polkimiensa avustamana.

Isän mielestä vanhemmat ovat ainakin toistaiseksi ruutulipulla edellä, mutta takaa tullaan ja lujaa. Se on taattu kuin Iisveden kuusilaatu.

Autot ja ralli edustavat Janille sopivaa välikaasua työpäivien aatoksista, joiden tunnelmia hän itse sanoittaa varsin lupsakoiksi.

Päivät menevät tosi nopeasti täällä, kun touhua riittää. Ja se on hyvä. Parin viikon välein perjantaisin ilmestyvä tili kruunaa tehdyn työn tuloksia, Tenhunen tarkastelee työnsä viihdyttävyyttä ja palkitsevuudesta.

Vaihteistoremontin asentajaparikin nyökkää hyväksyvästi Janin sanoille. Perjantait ovat selvästi hänenkin mieleensä. Teräs on lujaa. Nämä ammattimiehet lujempia.

Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit lukaista alussa mainitun ja hiljattain jo virallisesti eläköityneen Ari Väätäisen mietteitä työvuosiensa varrelta tästä.

Tilaa piimäposti

Tilaa Piimäposti sähköpostiisi