Harrastus, joka vei mennessään
Näin voisi ytimekkäästi kuvata tapahtuman, kun Helmi ja Hilla Haataja pääsivät ensimmäistä kertaa hepan selkään.
Talleista ja hevosista tuli kiinteä osa koko Haatajan perheen päivärytmiä, kun kansainvälisellä tasolla kenttäratsastuskisoja kiertänyt suonenjokelainen Linda Immonen pyysi kerran 11-vuotiaita Helmiä ja Hillaa ratsastamaan hänen pikkusiskonsa ponilla.
Ensin tytöillä meni tallilla pari tuntia illassa. Sitten kolme. Sitten jossain vaiheessa aloimme jo ihmettelemään, että eivätkö ne tule sieltä tallilta enää kotiin ollenkaan, perheen äiti Piia Haataja muistelee innostuksen imua huvittuneena.
Lukion ensimmäisen vuoden opintomäärää parhaillaan tankkaavat sisarukset tietävät hyvin päiviensä sisältösuunnitelmat ennakkoon:
Koulupäivän jälkeen tehdään läksyt ja sitten lähdetään tallille. Tallin töihin kuuluu esimerkiksi pihattojen ja karsinoiden siivoamista sekä vesien ja ruokien jakamista. Siinäpä ne illat sitten menevätkin, Hilla Haataja kertoo.
Ratsastusharrastus vaatii paljon pitkäjänteistä sitoutumista vähemmän esillä oleviin puoliin, joita olosuhteiden kunnossapito ja eläimet vaativat:
Mielikuva tästä hommasta on usein se, että eihän täällä tarvitse muuta tehdä kuin vain käydä vähäsen ratsastamassa hevosilla. Käytännössä ratsastus on pieni osa ja isompi osa kaikkea muuta, kuten tallitöitä ja hevosten hoitamista, Helmi Haataja valottaa totuutta lajin parissa vierähtävien tuntien käytöstä.
Mikä tekee hevosurheilusta sitten niin mielenkiintoista, että sen parissa viihtyy vuodesta toiseen ja on valmis tekemään kaiken sen työn harrastuksen eteen?
Parasta on, kun saa olla tekemisissä eläinten kanssa. Niiden kanssa ei tule yhtään tylsää hetkeä. Ja maastoesteiden hyppääminen on parasta. Se on parasta siksi, kun pääsee hyppäämään isoja esteitä ja laukkaamaan kovaa, sisarukset innostuvat kuvailemaan lajin tarjoamaa vauhtia ja jännitystä.
Maailmanluokan taso yllättänyt paikalliset yrittäjät
Lyhyen ajomatkan päässä Pieksämäen puolella sijaitsevan Teittilän Tallin Veera Manninen on vuonna 2024 lähdössä Pariisin olympiakisoihin edustamaan Suomea kenttäratsastuksessa.
Esimerkki innostaa myös Helmi ja Hilla Haatajaa suuntamaan unelmiaan korkealle:
Arvokisoihin olisi kiva päästä mukaan. Ensin Pohjoismaiden mestaruuskisoihin ja sitten Euroopan mestaruuskisoihin. Tähtäin on mahdollisimman korkealla, toteaa Hilla Haataja päättäväisen oloisesti ja vierestä Helmi komppaa samat visiot.
Nousu huipulle on mahdollista, mutta se edellyttää oikeita olosuhteita ja riittävää tukea.
Maajoukkueleiritykselle yritysten antama tuki on aivan elinehto. Esimerkiksi yksi leirireissu kuukaudessa Ypäjälle matkoineen ja majoituksineen maksaa n. tonnin. Meidän tapauksessamme sponsorit ovat ainoa toivo, päästä kisaamaan ulkomaille. Eihän sponsoreiden saaminen helppoa ole, kun yritystenkin kannalta on ollut huonoja aikoja. Muutamatkin sataset tukea auttavat aina eteenpäin. Onhan siinäkin jo melkein puolikas Suomen kisareissu, Piia Haataja kuvaa tilannetta.
Yhteydenottoihin suhtaudutaan positiivisesti, mutta tieto maailmanluokan kilpatasosta tulee yrittäjille yleensä täytenä yllätyksenä.
Tällä kylällä ei ole yrityksissä edes tiedetty, millä tasolla täällä ratsastetaan. Jotkut ovatkin halunneet vaihtaa sponsoroimaansa lajia välillä tähän meidän lajiimme, Piia Haataja toteaa kiitollisena.
Kenttäratsastus ei ole Suomessa sellainen laji, joka keräisi puoleensa näyttäviä uutisjuttuja tai mediahuomiota viikoista toiseen.
Kisa- ja treenikuulumisten päivittely ja näkyvyys ovat olleet sisarusten henkilökohtaisten sosiaalisten median kanavien varassa. Millaista palautetta ihmiset antavat?
Kommentointi on ollut tosi kannustavaa. Meitä on tsempattu ja on toivoteltu onnea kisoihin, Helmi sanoo.
Esteiden ylittämistä ja hevosten ylläpitoa sponsoroivan Iisveden Metsä Oy:n toiminta ja ihmiset ovat olleet Haatajan perheelle entuudestaan jo tuttuja. Olihan perheen Jyrki-isä pitkään tarjoamassa omaa työpanostaan yhtiön luottosahurina.
Monet kevätretket on kyllä tullut tehtyä Iisveden sakissa. Talonrakennusurakkamme aikana vuonna 2004 Iisveden kanssa tehty reissu olikin ainoa tauko ja viikonloppuvapaa koko 8 kuukautta kestäneen projektimme aikana, Piia Haataja muistelee.
Hän sanoo nostavansa hattua kaikelle sille kehitystyölle, mitä ”Piimän Sahalla” on vuosien varrella tehty ja olevansa muutenkin iloinen, että Suonenjoen kaltaisella pienellä paikkakunnalla on olemassa Iisveden Metsä Oy:n kaltainen 100-vuotias maailmanluokan yritys.
Aina kannattaa tsempata loppuun saakka – Viimeinenkin voi voittaa!
Haatajat ovat haastattelun alla kotiutuneet juuri Viroon suuntautuneelta kilpailureissultaan.
Hilla oli kisaamassa ensimmäistä kertaa uudella hevosellaan, jonka koulurata meni hyvin ja rataesteilläkään ei pudonnut yhtään estettä. Maastoesteillä tuli yksi kielto, joka hieman verotti radan suoritusaikaa.
Helmin hevonen jännitti hieman kouluradalla. Rata- ja maastoesteillä se oli kuitenkin aivan innoissaan ja hyppäsi nolla virhepistettä. Helmi oli myös luokan ainoa osanottaja, joka suoritti maastoradan ilman virhepisteitä.
Hevoset ja ratsastajat ovat erilaisia, mutta kaikki lajin osa-alueet tulisi monipuolisesti hallita. Kokonaissuorituksella on suuri merkitys aivan viimeiseen loppukiriin saakka.
Esimerkiksi Helmi oli Virossa kouluradan jälkeen viimeisenä, mutta sijoittui lopulta yhteistuloksissa toiseksi. Koulu- ja rataesteradan jälkeen johdossa ollut ratsukko vastaavasti hylättiin maastoradalla. Loppuun asti kannattaa siis tsempata tosissaan, sillä sijoitusten suhteen voi tapahtua mitä vain, Piia Haataja kuvaa kisan jännittävää luonnetta.
Mitkä ominaisuudet tekevät ratsastajasta hyvän ratsastajan?
Hillan mielestä hyvä ratsastaja kestää kisan tuomat paineet ja pystyy ratsastamaan erilaisia hevosia. Hyvä ratsastaja pystyy auttamaan kokematonta hevosta suoriutumaan hyvin.
Sinnikkyys harjoitteluun on myös tosi tärkeää. Ja kunnon pitää olla hyvä, sillä maastorata voi kestää jopa 5–10 minuuttia ja ratsastajan pitää jaksaa tukea hevosta koko radan suorituksen ajan, Helmi lisää.
Helmin ja Hillan esikuvana ja valmentajanakin toimiva Linda Immonen saa jutellessamme paljon kiitosta perheeltä kaikesta tuestaan ja avustaan, joka osaltaan tasaa tietä ulkomaille ja kisaamaan parhaista parhaiden kanssa.
Sisarusten mukaan Immonen on valmentajana vaativa, mutta taitava ja neuvova.
Hän lähtee mielellään mukaan esimerkiksi maajoukkueleirityksiin ja kisareissuihin. On aito halu auttaa, Piia Haataja tiivistää lopuksi.
Iisveden Metsän väki toivottaa vauhdikasta laukkaa ja hienoja ylityksiä sisarusten ja koko perheen kisakauteen.
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit lukaista toisesta vauhdikkaasta lajista, jota kunnossapitotiimin luottopeluri Jani Tenhunen harrastaa vapaa-ajallaan tästä.
