Yhdessä paremmiksi – Iisveden Metsä Oy lanseerasi yhtiön arvot

Yhdessä paremmiksi – Iisveden Metsä Oy lanseerasi yhtiön arvot
Jos ei ole taikauskoinen, niin silloin perjantai ja 13.päivä on erinomainen tilaisuus lanseerata yhtiön toimintaa ohjaavat arvot. Iisveden Metsä Oy:llä uskotaan hyvän tai huonon tuurin sijaan mieluummin vankkaan yhteistyöhön, jolla pärjätään syklisessä markkinassa seuraavatkin 100 vuotta.
 

Vuoronvaihto – Grilli kuumaksi ja hetki yhdessä

 
Aurinko hellii Iisveden kylää. Keli on kuin morsian, kuten joskus tavataan sanoa. Vain muutamia pilvilauttoja matkustaa taivaalla. Kello on pian kaksi iltapäivällä ja sahalla on vuoronvaihto.

Piimänkadun tuotantohallien keskellä on teltta ja maasturi. Mitään wunderbaumeja ei tarvita, kun ilmanala tihkuu kuusen tuoksua. Lautapaketeista on syntynyt grillipaviljongin ympärille hevosenkengän muotoinen rakennelma. Sen äärelle kohta pysähdytään pieneksi hetkeksi syömään yhdessä hyvin.

Suonenjokelainen, amerikkalaisen Top Chef-kilpailun finaalista maailmanlaajuisesti kuuluisaksi tullut keittiömestari Stefan Richter, on kuumentamassa pariloita. Menussa on irlantilaisia possuvartaita, tartar-kastike ja saksalainen perunasalaatti.

Saksalainen perunasalaatti on asteen parempaa. Ei mitään majoneeseja, vaan hyvät liemet. Hyvät öljyt ja sipulia, Richter luettelee.  

Suonenjokelainen, amerikkalaisen Top Chef-kilpailun finaalista maailmanlaajuisesti kuuluisaksi tullut keittiömestari <strong>Stefan Richter</strong>, on kuumentamassa pariloita. Menussa on irlantilaisia possuvartaita, tartar-kastike ja saksalainen perunasalaatti.
Stefan Richterin linjasto jakeli varmoilla otteilla maailmanluokan herkkuja maailmanluokan
sahaväelle.

Arvot, jotka kuvastavat jokapäiväistä työtä

Kun vartaat ovat löytäneet lautasille, Iisveden Metsä Oy:n toimitusjohtaja Tommy Lindström astelee paviljongin eteen lausumaan muutaman sanan tilaisuuden tarkoituksesta.
 
Haluaisin puhua teille tänään hieman tämän yhtiön kehittämisestä. Miten asioita pohditaan ja miten niitä hoidetaan. Meiltä on tähän asti puuttuneet alas kirjatut arvot, jotka näkyvät yhtiömme päivittäisessä toiminnassa, Lindström alustaa.

Sitten hän avaa liivinsä. Liivin alta paljastuu t-paita, jossa on firman logo ja otsikkona lukee ”YHDESSÄ PAREMMIKSI”. Sen alla lukee arvot:
 

  • Kannolta asiakkaalle yhdessä tehden
  • Arvostus
  • Kehityshakuisuus

Me pohdimme porukalla, mikä tätä meidän tekemistämme kuvastaa. Tähän päädyimme. Teemme täällä parempaa maailmaa yhdessä. Meidän on muistettava, että ei ole yhtä ainoaa tapaa toimia. Meidän pitää ottaa toisemme huomioon. Meidän pitää muistaa kuunnella ja arvostaa toisen ratkaisutapoja. Pidettävä tämä koko ketjumme mahdollisimman lujana, Lindström avaa arvojen filosofiaa.

Lindströmin puheessa korostuu toisen kunnioitus useita kertoja. Käyttäydytään toista kohtaan, niin kuin haluttaisiin itseä kohtaan käyttäydyttävän.

Maailma ei pysy paikallaan. Toivoisin, että me miettisimme täällä joka päivä, mitä me voimme tehdä fiksummin ja helpommin. Helppous ei ole mikään synti. Se tarkoittaa yleensä samalla tapaa tehdä tehokkaammin. Muistaisimme joka päivä avata suumme ja puhua ajatuksemme. Mitä työkaluja tai ohjelmia kenties tarvitaan. Näillä eväillä olemme pelissä mukana myös seuraavat 100 vuotta, Lindström niputtaa arvojen merkitystä koko yhtiön tulevaisuudelle.

Lopuksi hän kiittää kaikkia hyvästä työstä toivoen, että arvojen lanseeraus otetaan vastaan hyvänä juttuna.

Hän mainitsee myös, että kerrankin oli puhe, jossa ei tullut edes yhtään vitsiä – mikä on hyvin luontevaa osoittamaan yhtiön tapaa olla yhdessä arjessa: Hommia tehdään tosissaan, mutta aina mukana pieni positiivinen pilke silmäkulmassa.

Näinhän me olemme tehneet täällä asioita koko ajan. Mutta se on hyvä, että tätä tapaa tehdään nyt myös näkyväksi, kommentoidaan puhetta kuulijoiden joukossa.

  

Uutena henkilöstöjohtajana maaliskuussa aloittanut Kaisa Uuttu lausuu lopuksi muutaman sanan. Hän toivottaa kaikki mahdolliset ja mahdottomaltakin vaikuttavat ideat tervetulleeksi, miten työtä, turvallisuutta ja henkilöstön hyvinvointia voidaan edelleen tukea ja kehittää.

Jaahas, eiköhän lähdetä sitten takaisin töihin, kuuluu tuumaus ja väki purkaantuu trukkien, radiopuhelimien, näyttöjen, linjojen ja sahojen ääreen tekemään sitä, mistä Iisveden Metsä Oy on maapallon toisellakin puolella kuuluisa.

Yhdessä paremmiksi. Eikä edes satanut.

Tommy Lindströmin puhe kiteytti lujan ja kunnioittavan yhteistyön roolia yrityksen kilpailukeinona.
 

Piimäposti kävi tutustumassa tammikuussa työn kulkuun ja tapasi mm. ”Sensein”, nykyaikaisen sahurin ja yhtiön ”Nakkikoneen”. Pääset lukemaan lisää tästä.

Tule mukaan seuraamaan meitä Facebookiin ja Instagramiin .

Varsinaisen yhtiökokouksen esityslista 7.6.2022

IISVEDEN METSÄ OY
VARSINAINEN YHTIÖKOKOUS 07.06.2022 kello 10.00
YRITYSPUISTO FUTURIA, JALKALANTIE 6, SUONENJOKI

ESITYSLISTA

  1. Kokouksen avaaminen (hallintoneuvoston puheenjohtaja)
  2. Puheenjohtajan ja sihteerin vaali
  3. Laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen (12 §)
  4. Pöytäkirjan tarkastajat, 2 henkilöä (tarvittaessa toimivat ääntenlaskijoina)
  5. Todetaan kokouksen osake- ja äänimäärä.
  6. Esitetään
  7. – tilinpäätös ja toimintakertomus vuodelta 2021
    – hallintoneuvoston lausunto tilinpäätöksestä
    – tilintarkastuskertomus

  8. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta
  9. Päätetään toimenpiteistä, joihin taseen osoittama voitto tai tappio antaa aihetta (mahdollinen osingonjaon alkamispäivä; ehdotus 15.6.2022)
  10. Päätetään vastuuvapauden myöntämisestä hallintoneuvoston ja hallituksen jäsenille sekä toimitusjohtajalle.
  11. Hallintoneuvoston puheenjohtajan ja jäsenten palkkiot
  12. – hallintoneuvoston puheenjohtajan palkkio (aikaisemmin 3300 €/vuosi)
    – hallintoneuvoston jäsenten kokouspalkkio (aikaisemmin 160 €/kokous)
    – matkakustannukset valtion matkustussäännön mukaan.

  13. Tilintarkastajien palkkiot (laskun mukaan)
  14. Hallintoneuvoston jäsenten vaali
  15. Erovuorossa
    – Reijo Karttunen
    – Markku Miettinen
    – Kari Mölkänen

  16. Tilintarkastajien vaali
  17. -ehdolla varsinaisiksi tilintarkastajiksi KHT-yhteisö Ernst&Young vastuullisena tilintarkastajanaan KHT Mervi Markkanen

  18. Hallituksen ehdotus yhtiökokoukselle omien osakkeiden hankkimisen valtuuttamisesta:
  19. Hallitus ehdottaa, että yhtiökokous päättäisi valtuuttaa hallituksen päättämään enintään 20 000 yhtiön oman osakkeen hankkimisesta.
    Osakkeet hankitaan muutoin kuin osakkeenomistajien omistamien osakkeiden suhteessa yhtiön vapaalla omalla pääomalla yhtiön ja osakkeiden myyjän sopimalla markkinahinnalla. Hankkimisvaltuutus on voimassa 18 kuukautta yhtiökokouksen päätöksestä lukien.
     

  20. Kokouksen päättäminen.

Henkilöstöjohtaja Kaisa Uuttu pitää hyvää huolta Iisveden Metsä Oy:n tärkeimmästä menestystekijästä

98-vuotiaskin voi hyvin ja tehokkaasti, kun ihminen tuntee olevansa tärkeä. Iisveden Metsä Oy:n uusi Henkilöstöjohtaja Kaisa Uuttu kertoo meille, mitä hyvinvoiva henkilökunta merkitsee yrityksen menestymismahdollisuuksille.
 

Kotiseutu metsän rikkauksien keskellä

 
Sahan keskeltä löytyvän konttitoimiston juurelle on kevään mittaan ilmestynyt jiirisirkkeli ja kuukulkija. Työnjohtorakennus on saanut yläkerran, johon on hiljattain muutettu.
 
Iisveden Metsä Oy:n uutena henkilöstöjohtajana aloittanut Kaisa Uuttu ottaa ovella uteliaan koputtelijan iloisesti vastaan. Kahvit napataan alakerran kahviautomaatista.
 
Saa kaikki kahvinsa lämpimänä, kun ei jää keitetyt kahvit pannuun seisomaan, Uuttu tokaisee automaatin parhaan puolen.
 
Kaisa Uuttu on lähtöisin Suonteen kupeen maalaismaisemista ja nykyinen koti löytyy Suonenjoen kylältä. Ja mikäs tällä seudulla on asuessa ja pysyessä, kun kaikki on hyvin lähellä.
 
Suonenjoki on siitä hirveän kiva paikka, että täällä ihmiset ovat hyvin auttavaisia. Jokainen tuntee toisensa. R-Kioskilla käydessä melkein tiedetään, mitä on hakemassa ja muut autoilijat tietävät, minne suuntaan laittaa päälle vilkun, Uuttu kuvailee asuinyhteisön elämää.
 
Suonenjoen kaltaisessa pikkukaupungissa luonto on läsnä myös ihan kylän ytimessä. Takapihalla kaikuu moniäänisenä lirkuttava lintujen kevätkonsertti.
 
Minusta metsä on ääretön rikkaus monella tavalla. Se antaa meille puuta hyödynnettäväksi ja jatkojalostukseen. Uutta puuta kasvaa taas tilalle, Uuttu sanoo.

Iisveden Metsä | Henkilöstöjohtaja Kaisa Uuttu

Tuttuun porukkaan hoitamaan työtä, joka on olemassa ihmistä varten

 
Iisveden sahan henkilökunta on Kaisalle entuudestaan tuttua, sillä hän työskenteli samojen ihmisten kanssa jo työterveyskumppanuuden parissa.
 
Halusin siinä tehtävässäni silloin tutustua tarkasti asiakasyrityksiini, että voisin mahdollisimman hyvin tukea ja auttaa terveys- ja turvallisuusasioiden kehitystyössä, Uuttu kertoo toimintatapaansa aiemmassa roolissaan.
 
Tämän vuoden tammi-helmikuun kohdalla erään yhteispalaverin jälkeen, Uuttu sai sitten puhelun toimitusjohtaja Tommy Lindströmiltä, joka ehdotti hyppyä ”Piimän” omaan vahvuuteen.
 

Mutta miksi henkilöstöjohtajan työtä oikeastaan tehdään?

 
Tämä työnkuva on hieman leijuva käsite. Jokainen ymmärtää, mitä kaupan kassa tekee. Henkilöstöjohtamisessa on kyse työntekijöiden tukemisesta. Henkilöstön tyytyväisyys ja hyvinvointi ovat mittareita yrityksen tehokkuuteen ja toimivuuteen. Heille luodaan mahdollisuudet onnistua työssään. Kun ihmiset lähtevät töistä, he eivät ole aivan lopussa. Heillä on jaksamista huolehtia vielä läheisistään ja itsestään, Kaisa Uuttu linjaa.
 
Uutun mielestä kiire on hyvästä, kun on positiivinen tekemisen meininki. Mutta ei silloin, jos se on kroonista selviytymistä.
 

Kun näkee metsän puilta, maisemanvaihtoa ei tarvita

 
Työelämän nykyisistä vaatimuksista ja tehokkuustavoitteista käydään jatkuvasti vilkasta keskustelua eri medioissa. Kaisa Uutun mukaan, henkilöstöjohtamisessa ei ole kyse niinkään numeroiden ja lukujen tuijottamisesta, vaan siitä, että ihmiset voivat hyvin.
 
Työelämässä ihminen unohdetaan ihan liian usein. Se näkyy uupumuksena ja sairaslomina. Maanantaina saatetaan miettiä kotona, että miten voisi olla tämän päivän poissa. Porukka vaihtuu koko ajan, Uuttu kuvailee valitettavasti niin monen työpaikan normaalia arkea.
 
Ihmiset viihtyvät ja pysyvät työssään, kun he tuntevat tekevänsä arvokasta työtä, jolla on merkitystä. Arvostus ja kiitos säteilee motivaatioon.
 
Kun ideoita otetaan vastaan ja ihmistä kuunnellaan, silloin ei tarvitse lähteä hakemaan muutosta mistään muualta. On mahdollisuus oppia ja kouluttautua lisää, Uuttu korostaa.

Kaikki raaka-aineet parhaalle laadulle löytyy tontilta

 
Iisveden Metsä Oy:n kaltaista yritystä Uuttu ei muista vielä koskaan nähneensä. Hänen mukaansa Piimänkadun tontilla on kaikki mahdollisuudet menestyvälle liiketoiminnalle.
 
Täällä on todella poikkeukselliset ja kattavat henkilöstöedut. Minulta on tultu jo monta kertaa kysymään, tykkäänkö olla täällä töissä ja miltä paikka on tuntunut. Parhaillaan suunnittelemme yhteistä retkeä. Johto on äärimmäisen kiinnostunut ja ymmärtäväinen henkilöstöään kohtaan, Uuttu kuvaa ensimmäisten kuukausien kokemuksiaan.
 
Hän on käynyt myös kokeilemassa jo Iisveden koulun torstai-illan pelivuorolla, miten sulkapalloporukan vauhdissa pallot pomppivat.
 
Muistan pelanneeni viimeksi sulkapalloa polvenkorkuisena mökillä, mutta kyllä jokunen pallo meni verkon toisellekin puolelle. Sen kyllä haluaisin tietää, että miten otetaan ne ”Sensein” 120 km/h nopeudella verkon yli tulevat lyönnit, Uuttu naureskelee.
 
Kysytäänpä lopuksi vielä uudelta tulokkaalta muuta nopea kysymys ja mitä niistä tulee ensimmäisenä mieleen:
 
Leimikko – Kaisan vastaus: Lautatavara
Kuusi – Kaisan vastaus: Onhan se Suomen hienoin puulaji
Taimi – Kaisan vastaus: Uuden alku
Pokasaha – Kaisan vastaus: Mehtätyöt
Iisvesi – Kaisan (täydellinen) vastaus: Savon helmi
 
Seuraavassa Piimäpostissa Ari Väätäinen antaa vastauksen, miten viuhuva sulkapallolyönti selvitetään. Kuulemme samalla myös, millainen tarina hänen päässään matkaavalla mystisellä punaisella hatulla on.
 
Ennen seuraavan numeron ilmestymistä, voit tutustua koppariimme Anna Paanaseen tästä.

 
Lue myös hallintojohtajamme Kirsi Hämäläisen uratarina ja miten konttorityö on muuttunut 80-luvulta tähän päivään tästä

.

Tule mukaan seuraamaan Instagram-tiliämme (käynnissä on piimän bongauskisa 30.6.2022 saakka – palkintona polttopuita!) ja Facebook-sivuamme.

Ajat muuttuvat, mutta tilit täsmäävät, kun on tarkka taloudenpito – Haastattelussa hallintojohtaja Kirsi Hämäläinen

Kirsi Hämäläisen katse on harjaantunut havaitsemaan jopa pikkuruiset erot laskutoimituksista. Hän on ollut näköalapaikalla kokemassa konttorityön mullistukset yli 40 vuoden ajan. Miten entisajat ja nykyisyys poikkeavat toisistaan ja mikä samankaltainen hyvä on kestänyt ajan hammasta?

OMAN KYLÄN HOMMISSA

Kirsi Hämäläisen katse on harjaantunut havaitsemaan jopa pikkuruiset erot laskutoimituksista. Hän on ollut näköalapaikalla kokemassa konttorityön mullistukset yli 40 vuoden ajan. Miten entisajat ja nykyisyys poikkeavat toisistaan ja mikä samankaltainen hyvä on kestänyt ajan hammasta?

Kirsi Hämäläisellä on hyvin muistissa kultainen 80-luku ja ne hetket, kun hänen ja Iisveden Metsä Oy:n tiet kohtasivat.

Lukion jälkeen ja kirjoitusten päätyttyä, kävin kesätöitä kysymässä. Silloin konttoripäällikkönä toimi Hakkaraisen Helvi. Siitä se ura lähti mukavasti käyntiin postityttönä. Silloin Iisvedelläkin oli vielä kolme pankkia ja kolme kauppaa. Postipankin yhteydessä oli lisäksi Posti, Hämäläinen muistelee kylän tuolloista elämää.

Sahan töissä Kirsi on kirjaimellisesti kuin kotonaan, sillä Iisvesi on hänen synnyinseutunsa. Kotitilalta löytyi pieni metsäpläntti ja muutama kotieläin.

Postien parissa uransa aloitellut hallintojohtaja sai itse vuonna 2021 käteensä kirjekuoren, jonka sisältö tuli kuin puun takaa: Keskuskauppakamari myönsi hänelle yli 40 vuotta kestäneestä työurasta kultaisen elämäntyömerkin. Se on tunnustus vuosikymmenten ansiokkaasta työstä maan elinkeinoelämän hyväksi.

PALKKANAUHOISTA JA SÄHKÖSANOMISTA PAPERIPIHIIN ETÄTYÖHÖN

Kirsillä on tänäänkin täysmitallinen työpäivä menossa, vaikka kotoisasti hänen keittiössään pääsiäiskahvin, suklaamunien ja korvapuustin äärellä rupatellaankin.

Muutos alkuajoista nykypäivään on kyllä suuri. Koneellistuminen ja hyvät ohjelmat ovat mahdollistaneet nämä etätyöt. Papereitakaan ei tarvitse nykyisin enää tulostella kuin ihan vain muutamia, hän toteaa.

Toista oli uran alkutaipaleella, kun kaikki hallinnolliset työt hoidettiin käsipelillä.

Meille esimerkiksi soitettiin satamasta ja kerrottiin, että ”teille on saapunut sähkösanoma”. Viesti sitten kuunneltiin, kirjoitettiin paperille käsin ja vahvistettiin takaisin vastaanotetuksi. Sähkökirjoituskoneiden yleistyessä kysyin kerran, että eikö meillekin sellaista voisi jo hankkia. Sitten hankittiin, Kirsi muistelee hymyssä suin pientä tuuppaustaan kehityksen suuntaan.

Kauppaoppilaitoksen opintojen jälkeen, Hämäläisen toimenkuva muuttui laivauksiin ja palkanlaskentaan.

Palkkanauhat olivat sellaisia kapeita papereita, joihin palkat laskettiin käsin. Ei silloin mitään tietokoneita ollut. Laskut näppäiltiin laskukoneilla. Siinä oppi näpyttelemään tarkasti ilman, että tarvitsee edes katsoa koko laskinta, Hämäläinen naureskelee.

Hänen etätyöpisteeltään löytyy edelleen uskollinen ”kalkulaattori”. Se auttaa hahmottelemaan taulukkolaskentaohjelman rinnalla, miten johonkin laskennalliseen lopputulokseen päästään.

MONIPUOLINEN TYÖNKUVA ON SAHAN PUUMERKKI – AJASTA RIIPPUMATTA

Jos työtehtävät ovat monipuolisia nykyisin, niin totisesti sitä ne olivat myös ennen.

Hämäläinen havainnollistaa paperille piirtäen sahalaitoksen pihapiirin ajankulkua. Sahan kupeessa oli entisaikaan myös asuinrakennuksia.

Tien poikki rakentui lajitteluasema. Kaikki tavara tuli ja lähti sahalle silloin hinaajilla, uittamalla ja junilla. Kiskot menivät hake- ja turvekasoille saakka. Siellä kävin koputtelemassa junanvaunujen kylkiä ja päättelemässä, että onko sisällä mitään vai ei. Junanvaunusta piti etsiä ja kirjata numero, että tiesi mikä vaunu kuuluu mihinkin tilaukseen, Hämäläinen kertoo.

Rekat astuivat kuvioihin mukaan 80- ja 90-luvun taitteessa. Samoihin aikoihin uitot loppuivat ja hinaajat Metsä ja Tapio jäivät lopullisesti ansaittujen eläkepäiviensä viettoon.

PIIMÄ YHDISTÄÄ HÄMÄLÄISIÄ – JA MUITAKIN SISÄ-SAVOLAISIA PERHEITÄ

Hämäläisten poppoosta Iisveden Metsä Oy:n arjessa töitä paiskii Kirsin lisäksi kolme muutakin perheenjäsentä. Kirsin työkaverina hallinnossa toimivan tyttären, Kati Hämäläisen dalmatiankoira Romi on etäkonttorilla päivähoidossa ja viihdyttämässä juttuhetkeämme häntänsä heilutuksella.

Sahan väki on tehnyt keväisin ja syksyisin yhteisiä retkiä, joiden aikana on risteilty tai tutustuttu muihin, Iisveden Metsä Oy:n tavoin historiallisiin tehtaisiin, laitoksiin tai satamiin.

Paljonhan meillä on sahalla muitakin, jotka ovat samasta perheestä. Vanhempia ja heidän lapsiaan. Työnteko on kivaa yhdessä. Meillä ei olla sellaista turhaa tärkeilyä, vaan mutkattomuutta. Keskinäinen ymmärrys on hyvä, Kirsi kuvaa työpäivien tunnelmaa.

Kesätöistä on hyvin usein innostuttu jäämään sahan leipiin pidemmäksikin aikaa. Jopa vuosikymmenien ajaksi.

Tunnetko muuten jo muita sahan moniosaajia, kuten ”nakkikonetta” tai ”senseitä”? Voit lukea heistä lisää seuraavaa PIIMÄPOSTIA odotellessa tästä.

Tutustu myös metsäosastoon. Se on paikallinen metsäasioiden tietopankki. Eero Riipinen kertoo osaston toiminnasta lisää tästä.

Ota PIIMÄPOSTI ja ajankohtaiset uutiset seurantaan sosiaalisessa mediassa Instagramissa ja Facebookissa.

Kun savolainen kuusi lähtee maailmalle, matkaoppaana toimii joukkuehenki: Henkilökuvassa Anna Paananen

Pienen Iisveden kylän sahalla jalostetusta kuusitavarasta lähtee lähes 90 % rakennustarvikkeina ulkomaille. Logistiikkajohtaja Anna Paanasen joukkueella on tarkka käsitys, mihin lähetykset lähtevät ja mitä niille kuuluu.

ENSIN LÄHETELTIIN KESÄLLÄ KIRJEITÄ – NYT KUUSIMETSÄN AARTEITA YMPÄRI VUODEN

Kärkkäälän kylällä kevätaamu valkenee. Anna Paanasella on kotitiluksillaan tuoreet aamusumpit kupissa ja kuormien suunnittelu jo hyvässä vauhdissa.

Opiskellessaan puutekniikkaa Kuopiossa, Paananen löysi tiensä naapuriin ja Iisveden sahalle kesätöihin. Työnkuvaan kuului aluksi mm. postien lähettäminen, tilastojen tekeminen ja puhelimeen vastaileminen.

Vuonna 2013 sain sitten vakituisen paikan. Jussi Rossi otti hoitaakseen tuotantojohtajan työn ja sahatavaran lähetykset tulivat minun rastikseni, Paananen kuvaa nykyhetkeä ja veistää, että kesätyö taitaa olla sahan yleinen ”esikarsinta” moneen pitkään työuraan.

IISVEDEN METSÄ OY OPTIMAALISENA PALASENA OMANNÄKÖISESSÄ ELÄMÄSSÄ

Paanasen pihapiirissä vilskettä luo harmaa norjanhirvikoirien kasvattaminen. Metsästystä ahkerasti harrastavan Jussi Rossin yksi metsästyskoira, Heinämäen Huki, on Annan kennelin pentuja.

Huki onkin sekä muotovalio, että käyttövalio. Se on pärjännyt tosi hyvin näyttelyissä ja haukkukokeissa. Tämä kenneltoiminta on tällaista mukavaa vapaa-ajan puuhaa. Ei mitään bisnestä, Anna kuvailee harrastuksen luonnetta ja lisää itsekin olevansa aktiivinen metsästäjä.

Työpaikka kotitilan läheisyydessä on ollut kaikin tavoin sopiva palanen luonnon helmassa viihtymisen yhtälöön.

Kevät on hyvä aika mennä metsässä lumikengillä. Syksyisin kerätään sieniä ja marjoja. Paras iltapala on ruisleipä, jonka päällä on sipulin ja kerman kanssa pannulla käytetty kantarelli, Paananen kertoo luonnon monipuolista antia omassa elämässään.

Kymmenen kilometrin matka Piimänkadulle taittuu välillä pyörällä Karsikonmäen kautta.

Ja mansikat voi hakea läheiseltä Selänteen marjatilalta. Ollaan jo vähän kuin samaa perhettä, Paananen nostaa kotiseudun yhteisöllisyyttä esiin.

YHTEINEN PELIKIRJA SAATTAA TAVARAN MATKAAN JA PERILLE

Työssään Paananen suunnittelee lähtevien tavaroiden kuormat. Dokumenttien tekeminen, laivojen tilavaraukset ja autojen tilaukset tapahtuvat sähköisten järjestelmien kautta. niistä voi myös seurata toimituksien etenemistä.

Tarja Vornanen huolehtii vientitrailereista. Lastauspihalla vakituiset trukkikuskit Ari Suihkonen ja Joni Turkka nostavat oikeat tavarat oikeisiin kyyteihin.

Tästä pihasta auto lähtee kohti terminaalia, jossa lasti kuormataan laivaan. Siitä matka jatkuu Lybeckin satamaan. Italian toimitukset lähtevät siitä eteenpäin junalla. Joskus menee perille koko auto mukana, Anna havainnollistaa toimitusten kulkua.

Paananen pelasi joskus aktiivisesti pesäpalloa Suonenjoen Vasaman kopparina. Hän oli siis se takakentän kaveri, joka napsii palloja räpylään. Pesistausta on ollut hyvää treeniä nykyisiin koitoksiin.

Olimme parhaimmillamme Suomi-sarjassa asti pistämässä kampoihin muiden kylien porukoille. Näen tässä meidän työssämme samanlaisen tiimihengen merkityksen. Onnistuminen on joukkuepeliä. Eikä kukaan ”lankaannu”, jos jotain sattuu. Kaikesta opitaan. Kehitytään yhdessä, Paananen tiivistää työskentelylle voittavan pelikirjan sisällön.

Maailmalla yli 20 vuotta ja 35 eri maassa kiertänyt Pekka Sainio tuntee erityisen hyvin, mitä Paanasen tiimin matkaan lähettämästä sahatavarasta maailmalla tuumataan.

Voit lueskella seuraavaa Piimäpostia odotellessa hänen mietteitään tästä.
Tuotantojohtaja Jussi Rossin tarinaa sahan leivissä pääset lukemaan tarkemmin tästä.

Kuule aina etujoukossa uusimmat kuulumisemme ja tule seuraamaan meitä Instagramissa ja Facebookissa.

Puukauppa ja Iisveden Metsä Oy:n metsäosaston palvelut tutuksi – Haastattelussa metsäjohtaja Eero Riipinen

Iisveden Sahan keväisiä aamuja on kohta sata vuotta valvonut kukkulan päällä seisova keltainen puurakennus. ”Konttorinmäki”, niin kuin siitä kuulee puhuttavan. Tänään on aika astua konttorin ovesta sisään ja syventyä metsänhoidon ja puukaupan pariin Iisveden Metsä Oy:n metsäjohtaja Eero Riipisen johdolla.

”PIIMÄN” METSÄOSASTO ON METSÄNOMISTAJAN PAIKALLINEN PALVELUPISTE

Toimiston väen tervehdykset saattelevat sisälle ja käytävän päähän. Puisen oven luona seisoo kyltti, jossa lukee ”METSÄOSASTO”. Täältä löytyy se tiimi, joka huolehtii metsänomistajien tarpeista ja toiveista, kun metsää myydään tai metsäasioiden kanssa kaivataan apua.

Paljon me juttelemme täällä muustakin kuin puun ostosta. Monipuolinen asiakaspalvelutyö on mahdollista, kun osaaminen ja kokemus on täällä sahalla niin laajaa. Jos me emme itse hoida jotakin asiaa, niin osaamme ainakin neuvoa eteenpäin ja oikeaan paikkaan, Metsäosaston toiminnasta vastaava Eero Riipinen raottaa osaston roolia.

Riipisen työpäivät koostuvat hyvin erilaisista sisällöistä. Parhaillaan työnkuvaan kuuluu uuden työntekijän perehdytystä. Joskus on asiakaskäyntejä. Seuraavalla viikolla tulee yhteistyökumppaneita vierailulle.

Tänään on varattu aikaa markkinoinnille ja joskus jalkaudutaan kouluihin kertomaan lapsille metsäalasta. Meillä toimenkuvat ovat tällaisena pienempänä metsäyhtiönä hyvin laajoja, Riipinen toteaa.

Kevät kolkuttelee ovella ja metsäosastolle lumien hupeneminen tarkoittaa tahdin kiihtymistä.

Osa hakkuista tehdään talvisin. Osa kesällä. Sitten on kelirikkokausi, jolloin työn kulkuun vaikuttaa erittäin paljon tiestön kunto. Puut pitää pystyä järjestämään turvallisesti metsästä sahalle, Eero mallaa vuoden kiertokulkua.

LAPSUUDEN HAAVEAMMATTI OSUI LÄHES KERRALLA KOHDALLEEN

Hankasalmen maaseudulta kotoisin oleva Eero Riipinen halusi pienenä maanviljelijäksi, koska isän viljelytouhut näyttivät niin kivalta. Sitten tuli hetki, kun innostus kokkaamiseen syttyi erilaisten ruokaohjelmien kautta. Ensimmäinen yritys ja sen lopputulos kauhan varressa saivat kuitenkin toisiin ajatuksiin.

Tie johti Savon Ammatti-instituuttiin ja metsäalaa opiskelemaan Toivalaan. Nykyisin olen kyllä hyvä jo ruuanlaitossakin, Eero virnistää.

Nikkarilan (nykyinen XAMK) korkeakouluopinnoissa Eero tutustui Jussi Rossiin, joka toimii Iisveden Metsä Oy:n tuotantojohtajana. Jussin houkuttelut sahaelämän pariin tuottivat tulosta.

Tilaisuus työskennellä paikallisella sahalla kuulosti kyllä niin hyvälle, että ei siinä paljon tarvinnut Jussin ylipuhua minua, Eero muistelee siirtymistään ”Piimän” vahvuuteen.

MITEN METSÄN MYYNTI TAPAHTUU? PUUKAUPAN LYHYT OPPIMÄÄRÄ

Metsäkaupan laatiminen aloitetaan päättämällä puukaupan kohde ja hakkuun luonne eli onko kyseessä harvennus, metsän uudistus vai molempia.

Tarjousten perusteella sovitaan kauppa ja tehdään alueesta metsänkäyttöilmoitus Metsäkeskukselle. Ilmoituksen voi tehdä kumpi osapuoli tahansa. Myyjä voi valtuuttaa ostajan tekemään ilmoituksen puolestaan.

Varsinainen hakkuutyö voi olla seuraavalla viikolla, seuraavan kuukauden aikana tai seuraavana vuonna. Harvemmin kuitenkaan kaupanteosta kuluu puolta vuotta pidempään, Riipinen kuvailee työjärjestelyjä.

Valmis tavara siirretään tien varteen, josta puut kuljetetaan sahalle. Kaupan yhteydessä voidaan sopia myös muista metsänhoidon toimenpiteistä.

Hakkuu on aina yksilöllinen tapahtuma. Leimikko ei ole koskaan samanlainen, vaikka paikkakin olisi tismalleen sama. Puuston määrä on erilainen. Tässä työssä ammattilaisen silmä alkaa ajan kanssa harjaantumaan. Tulee valokuvamainen muisti, millainen mikäkin paikka on, Riipinen toteaa.

PITKÄT URAT JA SEURAAVA KAUPPA PUHUVAT TYÖPAIKAN JA ONNISTUMISTEN PUOLESTA

Työyhteisöään ja työkavereitaan Eero Riipinen nimittää tunnolliseksi sakiksi. Jokainen sahalla kokee olevansa merkityksellinen.

Uusiin ihmisiin tutustuu työn kautta koko ajan lisää, kun on aktiivisesti tekemisissä eri toimijoiden kanssa oppilaitoksista metsäyhtiöihin.

Iisveden Metsä on yhteisö, jonka tekijöillä on kasvot. Me tunnemme toisemme. Täällä talossa tehdään paljon pitkiä työuria. Kyllähän sellainen kertoo tästä työpaikasta paljon, Riipinen päättää.

Ja metsänomistajien kanssa yhteistyössä onnistumisen paras mittari on tietysti se, että puukaupan jälkeen tulee seuraavakin kauppa.

Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit lukaista mitä puukaupasta tuumasi aiemmin Aulis Sahimaa, joka ehti olla sahan palkkalistoilla 40 vuoden ajan. Lue artikkeli tästä.

Ei sellaista kuormaa, joka ei metsästä sahalle saapuisi – Haastattelussa Vesannon Kuljetus Oy:n yrittäjät Timo ja Tommi Koljonen.

Helmikuinen torstai on tuonut pienen plussakelin kylään. Metsätaipaleilta tukkilajitteluun puukuormia ajavat veljekset Timo ja Tommi Koljonen ovat vastassa sahan parkkipaikalla. Pian selviää, miltä elämä puuauton ratin takana näyttää ja mikä tuo merkitystä kaikkeen tien päällä vietettyyn aikaan.

PUUAUTOILIJAN AMMATTI ON SOVITTU JO SYNNYTYSLAITOKSELLA

Nousemme toiseen Vesannon Kuljetus Oy:n Scaniaan tuulensuojaan juttelemaan. Sen tilava hytti, Tommi Koljosen sanoin kolmio, toimii yhdistettynä keittiönä, eteisenä ja olohuoneena. Keskellä sijaitsevasta hyllystä pullahtaa esiin mikro.

Moottorit ja autot ovat olleet aina meidän elämässämme mukana. Rekan kyydissä olemme istuneet melkein synnytyslaitokselta lähtien. Autossa vietetään paljon aikaa. Ehkä liikaakin, jos meidän puolisoiltamme kysytään, Tommi heittää pieni virne naamalla.

Timon ja Tommin isä, Teuvo Koljonen, oli myös puutavara-autoilija. Hän omisti jo 70-luvulla kuorimakoneen, jolla kuorittiin puuta Iisveden ympäristössä. Hän linjasi pojilleen, että rekan rattiin lähdetään vasta sitten, kun on ensin koulut käyty.

Tommi on valmistunut logistiikkainsinööriksi Jyväskylän teknillisestä oppilaitoksesta Leijonien kultavuonna 1995. Timo sai päätökseen saman tutkinnon samasta paikasta viisi vuotta myöhemmin eli vuonna 2000.

Koulusta sai paljon hyödyllistä tietoa esimerkiksi ajojen ja purkujen suunnitteluun. Ja kustannusasioista arvokasta tietoutta, Tommi luettelee koulutuksen hyviä puolia.

Hän heittää malliksi lukuja puunajon alkuinvestoinneista. Uusi nosturi, perävaunu ja ”nuppi” maksavat yhteenlaskettuna noin 450 000 euroa. Ja silloin käytössä on vasta työkalu – ilman, että kukaan on ratissa.

Koljosten seuraava autoileva sukupolvi on jo puolivalmiina jatkamaan firman tarinaa, kun Timon 11-vuotias poika Emil osaa jo lastata kuorman ja peruuttaa.

Timon ja Tommin Vesannon Kuljetus Oy on ollut tien päällä tukkikuormien kanssa jo yli 30 vuotta.

PUUNAJO ON ONGELMANRATKAISUA JA PAIKALLISTUNTEMUSTA

Timo näyttää puhelimestaan kuvan, jossa auto lähti lastauspaikalla valumaan kohti ojaa. Jäisellä pinnalla oli hetkessä pyörän pito kateissa ja ojan penkka kutsui.

Aina on olemassa riski, että jotain käy. Siinä pitää sitten ratkaista se tilanne jollakin tavalla. Tässä tilanteessa tyhjensin kuorman pois päältä ja laitoin ketjut. Siitä se sitten lähti auto nousemaan takaisin tielle, Timo kertoo.

Koneyrittäjät pitävät tiiviisti yhtä. Ongelmatilanteissa parasta ratkaisua mietitään porukalla. Radio jää hytissä täysin sivurooliin, kun tuttujen kanssa vietetään puhelimessa aikaa. Tommin mukaan, yksi akullinen virtaa ja 7 tuntia puhetta ei tahdo yhteen päivään mahtua.

Pikkuteiden ja suoalueiden reitit voivat olla joskus isoja kysymysmerkkejä. Kaikkiin tilanteisiin ei vielä Google anna vastauksia, joten hyvästä paikallistuntemuksesta on valtavasti apua.

Tiet on kyllä opittu tuntemaan hyvin. Ja sitten jos me emme itse tiedä jotain seutua, niin kysymme meille keikkaa heittävältä Huuskosen Artolta. Hän on ajellut näillä raiteilla 30 vuotta, Tommi paljastaa veljesten oman tietolähteen.

AUTON RATISSA JA LIIKENTEESSÄ ON AINA FIRMANSA KÄYNTIKORTTINA

Rekkakuskin ammattiin liittyy paljon mielikuvia. Niin hyvässä – kuin pahassa.

Ainahan sitä välillä kuulee, että onko se kuorma pakko juuri nyt tehdä. Ollaan tukkona tai hajottamassa teitä. Suurin osa kohtaamisista on kuitenkin mukavia. Kun lähiseudun metsänomistajat käyvät lastauspaikalla juttelemassa. Joskus voi siinä sitten samalla vinkata Iisveden Metsän puun ostosta heille, jotka eivät siitä vielä niin paljoa tiedä, Tommi tokaisee.

Timolle on jäänyt hyvin mieleen myös viime ajoilta eräs tankkaushetki Konnevedellä.

Siellä tuli pikkupoika kysymään minulta, että pääseekö kyytiin? Siinä sitten vedettiin pojan kanssa kierros hallin ympäri. Kyllä meillä pieni aika löytyy aina uteliaalle pikkuväelle, Timo kertoo veljesten yhteisestä periaatteesta alan maineen rakentajana.

Tommi Koljosen mukaan, päivän suunnitelmat voivat vaihtua hyvinkin aikaisin. Joskus jopa aamuviideltä.

Suunnitelmat muuttuvat joskus jo aamuviideltä – Työ Iisveden Metsän kanssa tuo joustoa

Työpäivän käsikirjoituksia suunnitellaan etukäteen, mutta siihen voi tulla muutoksia jo aamuviideltä. Jos esimerkiksi junavuoro peruuntuu. Tien päälle ei tarvitse onneksi lähteä säässä kuin säässä.

Puunajo Iisveden Metsälle tuo paljon vapautta. Pääkallokeleissä ei ole pakko lähteä liikkeelle, kun voimme hyvin vapaamuotoisesti suunnitella kuormien ajoa keskenämme, Tommi toteaa.

Molempien veljesten mielestä Iisveden Metsä on metsänomistajan kannalta hyvä firma myydä puuta. Tukit liikkuvat tosi tarkasti ja kaikki jälkihoitokin hoidetaan hyvin.

Kun on pitkään tehnyt tätä ja on miettinyt, millä autolla kannattaa mennä minnekin kuormauspaikalle, niin aina on kuorma saatu perille. Kun vehkeet pysyvät ehjänä ja kuorma saapuu metsästä sahalle, se on aina hieno voitto, Timo kiteyttää työn parhaan kirsikan kakkuun.

Seuraavassa Piimäpostin artikkelissa kerromme lisää metsäkaupan tekemisestä. Sillä aikaa – ota seurantaan Facebook– ja Instagram-tilimme.

Lue odotellessa myös, mitä tukeille tapahtuu sahalla aiemmasta artikkelistamme TÄSTÄ

Timon ja Tommin autot ovat liikkuvia kolmioita, joiden kyytiin utelias pikkuväkikin on tervetullut. ”Se on hyvää mainosta koko tälle meidän alallemme”, Timo toteaa.

Elämää, joka on 100 % metsässä: henkilökuvassa tuotantojohtaja Jussi Rossi

Iisveden Metsä Oy:n tuotantojohtaja Jussi Rossille metsä on kuin perheenjäsen. Se on mukana ajatuksissa kotona, töissä ja jopa matkoilla. Mitä kaikkea metsä Jussin perheen elämässä merkitsee?

METSÄNHOITO JA HARRASTUKSET VERENPERINTÖNÄ

Jussi kuvailee metsien keskellä elämistä verenperinnökseen. Äiti ja isä pyörittivät kotitilaa Rajalanniemessä. Molemmat olivat aktiivisesti mukana paikallisissa metsästysporukoissa.

Metsästys on meilläkin koko perheen harrastus. Näillä seuduilla on hyvät riistamaat. On vaikeaa kuvitella enää puhtaampaa ruokaa kuin luonnon omat antimet, Jussi kuvailee paikallista luontoa.

Rossien nelihenkisessä perheessä uuden metsästyskauden alku on odotettu hetki. Harrastus toimii henkireikänä, joka vie sopivasti ajatukset pois arjen melskeestä. Jussin neljästä koirasta kahta harmaata norjanhirvikoiraa ja mäyräkoira Hermannia käytetään metsästysapulaisina.

Sitten on lisäksi meidän Kauko. Se on sellainen iso ja lempeä vesipelastuskoira, joka tarvittaessa noukkii lapset järvestä ylös, Jussi naureskelee.

Jussi tekee kaiken muun lisäksi metsästykseen liittyviä vapaa-ajan matkoja esimerkiksi Etelä-Suomeen, Viroon ja Kroatiaan.

METSÄ AUTTAA TOTEUTTAMAAN UNELMIA

Jussi osti kotitilansa vanhemmiltaan vuonna 2010. Alusta pitäen tilan tavoitteisiin on kuulunut suunnitelmallinen metsänhoito.

Metsäomaisuus kannattaisi minusta nähdä omien tavoitteiden toteuttajana. Jokaisella meillä on elämässä erilaisia tavoitteita. Kannustan kyllä ehdottomasti kaikkia metsänomistajia panostamaan hyvään hoitosuunnitelmaan, koska metsällä on arvoa ihan samalla tavalla kuin asunnolla tai rahastoilla. Ja usein hyvällä tuotolla, hän toteaa.

Jussin kohdalla palaset ovat loksahdelleet sujuvasti paikalleen, kun työpaikkakin on löytynyt aivan kotitilan vierestä.

Kun ihmiset ovat muuttaneet töiden perässä kaupunkeihin, metsän osuus elämässä on vähentynyt. Kun ennen asuttiin maalla, metsä oli lähellä. Käytiin metsästämässä ja traktorit hankittiin myymällä metsää. Nykyisin metsän voi omistaa jopa tietämättään, Jussi kuvaa kaupungistumisen megatrendiä.

IISVEDEN METSÄN KAKSOISAGENTTI J. ROSSI

Jussin työnkuva Iisveden Metsä Oy:n leivissä on vaatimattomasti ilmaisten ”hyvin monipuolinen”. Kysyjille on yleensä helpompaa kertoa, mikä EI kuulu hänen toimenkuvaansa.

Esimerkiksi puunhankintaan hän ei puutu. Siitä pitää huolen Iisveden sahan toinen Jussi, joka työskentelee metsäjohtajana. Jussi Rossi hänkin nimeltään.

Säännöllisesti käy niin, että minulle tarjotaan ostettavaksi metsää ja toiselta Jussilta kysytään sahatavaraa. Puolisot eivät sentään ole vielä sekoittaneet meitä ja soittaneet keskenään ristiin, Jussia heittää hymy suupielessä.

Sattumat Jussien kesken ovat hämmästyttävät. Molempia nimittäin yhdistää sama opinahjo, Nikkarila, joka tunnetaan nykyisin paremmin XAMK:ina (Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulu).

Minä menin Nikkarilaan hieman myöhemmin. Opettajat siellä ihmettelivät, että taasko se tänne tuli opiskelemaan?, Jussi lohkaisee.

Tie koulunpenkiltä johti Kosovossa rauhanturvatehtävissä heitetyn vuoden mittaisen keikan kautta Iisveden Metsälle kesätöihin. Työura on sisältänyt mm. projektin, jossa otettiin linjaston kameralajittelu käyttöön.

Palokuntatoimintaakin Jussi ehti hetken vetää, kunnes vilkkaan arjen vuoksi hän tarjosi vetovastuun nykyiselle ”palopäällikölle” Sami Matilaiselle.

Täällä on Iisvesi-henki. Yhtenäinen, kehityshaluinen porukka, joka auttaa ja tukee toinen toisiaan. Parhaat jutut ovat tietysti ”senseillä” eli Ari Väätäisellä. Hänen punaisessa lippiksessään on jotain kummallista taikavoimaa, Jussi sanoo ja toimitusjohtaja Tommy Lindström komppaa tähän vahvistuksen vierestä.

Vaikka kylänraitti Iisvedellä on vuosien varrella hiljentynyt, niin sahalla on erittäin suuri merkitys seudun elantoon veroina, metsätuloina, yrittäjyytenä ja palkkoina.

Olen kyllä tosi onnellinen, että tämä elämä on mennyt näin. Ei ole ruuhkia, työpaikka on lähellä. Ja saa elää metsän keskellä. Metsäasiat ovat täällä Suomessa tosi hyvällä tolalla, Jussi päättää keskusteluhetkemme.

Seuraavaa PIIMÄPOSTIA odotellessa, ota seurantaan sosiaalisen median kanavamme INSTAGRAMISSA– ja FACEBOOKISSA

Lue myös lisää palokunnasta artikkelista: Iisveden Sahalla lähin palokunta on samalla tontilla

Maailmankuulun kuusen manageri kertoo, miksi parasta laatua kysytään Suomesta – Henkilökuvassa Pekka Sainio

Kaikilla maailmantähdillä on taustajoukkonsa. Metsäntuottajat Oy:n toimitusjohtaja Pekka Sainiota voi hyvällä omallatunnolla tituleerata reissumieheksi ja suomalaisen puun pr-hahmoksi. Hän laskeskelee kulkeneensa maailmalla yli kolme kalenterivuotta myyntireppu selässä. Tulijaisiksi on piirtynyt vahva käsitys, miksi maailmalla Iisveden kuusi on niin suuri numero.

SAHAN NAAPURISTA SAHAN NAAPURIIN – JA SIITÄ MAAILMAN YMPÄRI

Pekka Sainion reissutarinoille luotiin pohja jo 70-luvulla, kun hänen isänsä asteli joka päivä työkseen Kemi Oy:n sahan porteista sisään. Suunnittelu- ja myyntihommissa hänkin.

Perheen paikkakunta vaihtui Kemistä ensin Ouluun, Oulu Oy:n Pateniemen sahalle ja siitä vuonna 1986 Kajaaniin, Kajaani Oy:n sahalle. Sahan portit pysyivät muutaman sadan metrin päässä. Sainion ensimmäiset kesätyöt sujuivat palovahtina sekä sahan ja höyläämön eri tehtävissä.

Armeijan jälkeen tie vei hetkeksi Englantiin, töihin huonekalutehtaalle työstämään kainuulaisesta puusta mäntyhuonekaluja myytäväksi mm. Lontoon Harrodsille.

Myöhemmin opinnot Helsingin yliopistossa puumarkkinatieteiden parissa johdattivat hänet ensin Saksan Freiburgiin vaihto-opiskelijaksi 1999-2000 ja myöhemmin Englantiin Yhtyneiden sahojen myyntikonttoriin harjoittelemaan.

Sain tehdä UPM:lle päättötyönä tutkimuksen puusepänteollisuuden asiakkaiden raaka-ainetarpeista. Iisveden Metsä Oy:n nykyinen toimitusjohtaja Tommy Lindström oli silloin samaan aikaan assistenttina laitoksella ja myöhemmin myyntipäällikkönä Metsäntuottajat Oy:lla. Tommy etsi uutta kollegaa Metsäntuottajille ja marraskuussa 2002 pääsin haastattelun kautta töihin, Sainio muistelee myyntiuransa alkua.

Metsäntuottajat Oy on Iisveden Metsän ja Kuhmo Oy:n yhteinen myyntiorganisaatio. Sen leivissä Sainiolla on kansainvälisiä reissuja takana jo yhteensä 35 maassa. Sainiolla on selkeä kuva, millaisia asiakkaat ovat.

Suuri osa Iisveden Metsä Oy:n asiakkaistamme on perheyrityksiä. Isä johtaa. Äiti on taloushallinnossa. Toinen veli höylää ja toinen ajaa trukkia. Pihaan saapuessa koira ottaa vieraat vastaan haukahduksillaan. Pienet ja sympaattiset toimijat näköjään löytävät toisensa, Sainio kuvaa tyypillistä tuotteiden ostajaa ja vertaa siihen Iisveden Metsä Oy:n kokoluokkaa omassa markkinassaan.

Iso-Britanniassa ollaan tarkkoja, ketä otetaan vastaan.

METSÄTEOLLISUUS ON HYVINVOINTIBISNES MONELLA TAVALLA

Pekka Sainio kuuli jo uransa alussa kommentteja, miten metsäteollisuus nähdään auringonlaskun alana. Hän muistuttaa, että sahatavara on tälläkin hetkellä Suomen neljänneksi suurin vientiartikkeli.

Meillä on Suomessa hyvin hoidetut, sertifioidut metsät. Täällä ymmärretään metsien taloudelliset, ekologiset ja myös virkistykselliset arvot monipuolisesti. Meillä on erinomaisia tukijärjestelmiä metsienhoidon avuksi myös niille metsänomistajille, jotka ovat muuttaneet maaseudun kupeesta Helsinkiin tai vaikkapa Singaporeen. Eihän suomalaista parempaa asiantuntemusta metsänhoidosta ole varmaan olemassakaan, Sainio alleviivaa kaikkea kotimaista tietotaitoa.

Harvan alan raaka-aine pyritään jalostuksella käyttämään kokonaan eri tarkoituksissa. Rakennus­materiaalina puulla on muoviin ja teräkseen nähden ylivertaisia ominaisuuksia ympäristönäkökulmista. Esimerkiksi kyky sitoa hiilidioksidi rakennukseen koko sen elinkaaren ajaksi.

Tällä hetkellä puupohjaisilla materiaaleilla yritetään korvata esimerkiksi muovin käyttöä. On pulloja, ruokailuvälineitä ja niin edelleen. Puusta tehtyjä kankaita kehitetään, lääkeaineita uutetaan ja biodieselin käyttö kasvaa.

Maakunnille sahat ja puunjalostus ovat paikallisia sampoja, jotka työllistävät suuren joukon ihmisiä sahojen henkilökunnista yksityisiin yrittäjiin.

Sitten on myös virkistysnäkökulma. Sainion mielestä Suomessa ymmärretään hyvin metsän arvo ja yhteys ihmisten tasapainoiseen elämään.

Itsekin arvostan todella paljon luonnossa liikkumista. On luonnollista, että tuttujen alueiden muuttuminen särkee sydäntä, jos esimerkiksi näen mökkini lähellä hakatun metsän, mutta silloin pitää muistaa ja ymmärtää kokonaisuutta. Eli miten kaikki liittyy toisiinsa, Sainio toteaa.

YHTEEN HIILEEN PUHALTAEN, UUSIA TIMANTTEJA ETSIEN

Suurimmaksi osaksi Sainion arki sujuu asiakasyhteydenpidon ja markkinatiedon keräämisen äärellä. Tulevan markkinan ennustaminen on haastavaa.

Me koetamme Tommyn kanssa yhdessä löytää koko ajan joukosta uusia timantteja. Me emme kilpaile massamarkkinoilla, vaan keskitymme siihen missä olemme tosi hyviä. Iisvedellä sahataan parasta mahdollista tavaraa ja minä yritän etsiä tavaralle parhaat mahdolliset asiakkaat kollegoideni kanssa. Kehitetään vieläkin pikkuisen parempaa, Sainio muotoilee yhteistä työnjakoa.

Kun taustalla hihat ja hartiat heiluvat, niin Savon kuusi saa tähdittää Hollannissa tulppaanilaatikoita ja Keski-Euroopassa ikkunanluukkuja.

Kun näkee omin silmin sahatavarapaketin seisovan vuoristossa asiakkaan pihassa, niin kyllä siinä tulee tunne, että tähän on jo vähän yritystä ollut. Ei se paketti sinne ihan itsekseen ole päätynyt, Sainio kiteyttää lopuksi tekemisen meiningin nyt ja tulevaisuudessa.

Tekemisen meiningistä tarinoita on lisää luvassa, kun otat Piimäpostin ja SoMe-kanavamme seurantaan Facebook – ja Instagram

Voit lisäksi lukea, millaista palautetta Keski-Euroopasta on korviimme kantautunut täältä.

Pekka Sainio on kierrellyt PR-työssä 35 maassa. Tässä kuvassa ollaan Vietnamissa messuilla.

”Nakkikone”, ”Sensei” ja muut Piimänkadun moniosaajat huolehtivat Uwelle tarkasti sahattua laatulautaa – Miten kaikki tapahtuu?

Kuuset vapautuvat kuoristaan ja sahanpuru lentää. Työn alla on rakennustarviketta, jota rakastetaan Japanissa asti. Kun pistää vilkun päälle Iisveden sahalle kurvaamisen merkiksi, voi mielessään vain arvailla, miltä nykyaikaisella sahalla näyttää. Millainen porukka hallien kupeesta löytyy?

”TUNNEMME SINUN KUUSESI – OKSAN TARKKUUDELLA”

Tukkipinot toivottavat vierailijan tervetulleeksi oikeaan osoitteeseen. Toimistokoppiin astuessa, silmien eteen ilmestyy kaksi pöydällistä näyttörivistöä. Ruuduilta voi nähdä sahattujen tukkien sisällön oksien tarkkuudella.

Päivän aikana meillä sahataan 20-30 puuautollista tukkeja. Toimitukset eri maihin ovat hieman eri kokoisia. Esimerkiksi Italiaan lähtee 60- ja Hollantiin 50-mottisia kuormia. Suomessa määrä voi olla jopa 100 mottia, projektijohtajana sahalla työskentelevä Sami Juntunen taustoittaa.

Sami tuli Iisveden Metsän leipiin kesätöihin 2017. Ensimmäisenä työtehtävänä toiminut ”rimamättö” on nyt jo automatisoitu. Sillä tarkoitetaan kuivausrimojen asettamista sahattujen lautaerien väliin.

Tänne on tehty viime vuosina isoja investointeja. Esimerkiksi uusi lämpölaitos, joka mahdollistaa nopeamman puutavaran kuivauksen, Juntunen kertoo.

Sami jatkoi metsätalousinsinööriopintojensa ohella työskentelyä sahalla. Nyt hänet tunnetaan työporukassa ”nakkikoneena”, joka ottaa homman kuin homman hoitaakseen. Toista linjastoa valvova Sami Matilainen vieressä vahvistaa, että porukka on täynnä moniosaajia. Eri tehtävien kesken vuorottelu on sujuvaa ja tuo notkeutta, jos on esimerkiksi poissaoloja.

HARRASTUKSET TEKEVÄT MESTARIN – JOSKUS JOPA ”SENSEIN”

”Kuiva ajettu”, Matilaisen radiopuhelimen kaiutin kohahtaa. Märkänä ja kuivana käsiteltäville kuusierille on omat linjansa. Viestittely tapahtuu sisäisellä radioliikenteellä.

Yleensä alkuviikot ovat meillä hiljaisempia radioliikenteen kanssa. Viikonloppua kohti vauhti kiihtyy ja perjantaina on jo sitten aika levotonta, Juntunen ja Matilainen naureskelevat.

Sitten seuraamme ilmestyy ”sensei”, joka tunnetaan myös Ari Väätäisenä. Ari on Juntusen tavoin tullut sahan kuusikoplaan kesähommien kautta. Seuraava kesä on jo neljäskymmenesneljäs. Mutta mistä nimi ”sensei”?

Se tulee sulkapallosta. Meillä on torstaina ja sunnuntaina Iisveden koululla pelivuorot. Minä olen pelannut nyt 35 vuotta, Ari kertoo firman yhteisestä harrastuksesta.

Juntunen toteaa vierestä, että sensein arvonimeä ei saa, jos häviää paljon. Väätäinen kuittaa vaatimattomasti, että muilla on vain huonoa tuuria.

RÖNTGENIÄ JA METALLINPALJASTIN – MITÄ IHMETTÄ, TÄMÄHÄN ON SAHA?

Tukit tanssivat linjastolla rytmikkäästi eteenpäin kuin tietokonepeleissä. Tunnelmaa täydentää pelituolin näköisessä penkissä joystick kädessään tilannetta tarkkaileva Timo Pesonen.

Tuosta näytöstä näkee röntgenkuvat tukeista. Joskus joukossa voi olla mutkainen, hajonnut tai sisältä laho puu. Ne saadaan pois tässä vaiheessa, Juntunen viittoo kuvaruutuihin ja selvittää prosessia.

Yhdessä näytössä rulettipyörää muistuttava vekotin pyörittelee raskaita tukkeja kuin mitäkin kepeitä keppejä. Siinä on sahan metallinpaljastin. Siitä mitä? Emmehän me sentään missään lentokentällä ole! Mihin sitä tarvitaan?

Metallinpaljastin kertoo, jos puuhun on jäänyt rautaa. Esimerkiksi vanhoja piikkilankoja tai nauloja. Kyllä niitä tulee ihan säännöllisesti vastaan, Juntunen toteaa.

KUUSIMETSÄN VOI OMISTAA TIETÄMÄTTÄÄNKIN

Lankkua syntyy näppärästi. Hihnat, sahanterät ja kuljettimet laulavat. Välillä sahurin kopissa työskentelevälle Jani Silkkolalle tulee terämieheltä ohjeita. Nyt otetaan 2,5 milliä alalaudasta pois.

Me olemme kaikki täällä tottuneet hyvin tarkkaan työhön. Siitä on tullut meille rutiini. Tiedämme koko ajan, mitä missäkin linjassa tehdään ja millä tavalla. Välillä käyn myös tutustumisreissuilla muilla laitoksilla. Aina voi oppia ja kehittyä lisää, Sami Juntunen kuvaa sahan toimintakulttuuria.

Tällä hetkellä Suomessa on Juntusen mukaan paljon metsänomistajia, jotka eivät edes tiedä omistavansa metsää. Miten semmoinen on mahdollista?

Joskus metsä on perintöä. Ei oikein tiedetä, mitä sille pitäisi tehdä. Kukaan ei ota metsänhoitoa vastuulleen. Sitten koko metsä unohtuu. 20 vuoden päästä omistaja ei enää edes tiedä koko metsästä, kun häneltä kysytään, pitäisikö metsälle jotain tehdä. Ei tämä niin yleistä ole meillä Savossa. Mutta yleistyy, mitä etelämmäs mennään, Juntunen antaa esimerkin tämän hetken metsänhoidon haasteesta.

Päätämme kierroksen pakkauslinjalle, jossa valmis rakennusmateriaali verhoutuu sievään pakettiin. Uusia kääreitä koristaa Alpit ja tavaran laatua ihasteleva Uwe, joka saa pian hienostuneen suojakuoren omalle hiihtomajallensa näistä savolaisista tykötarpeista.

Jos sinä haluat tutustua sahan toimintaan tarkemmin, niin voit tehdä tästä virtuaalisen tehdasvierailun
Ota meidät seurantaan Facebookissa – ja Instagramissa

Viimeisimmät uutiset