Osingonjako Vuodelta 2019

Vuoronvaihto – Grilli kuumaksi ja hetki yhdessä

 
Aurinko hellii Iisveden kylää. Keli on kuin morsian, kuten joskus tavataan sanoa. Vain muutamia pilvilauttoja matkustaa taivaalla. Kello on pian kaksi iltapäivällä ja sahalla on vuoronvaihto.

Piimänkadun tuotantohallien keskellä on teltta ja maasturi. Mitään wunderbaumeja ei tarvita, kun ilmanala tihkuu kuusen tuoksua. Lautapaketeista on syntynyt grillipaviljongin ympärille hevosenkengän muotoinen rakennelma. Sen äärelle kohta pysähdytään pieneksi hetkeksi syömään yhdessä hyvin.

Suonenjokelainen, amerikkalaisen Top Chef-kilpailun finaalista maailmanlaajuisesti kuuluisaksi tullut keittiömestari Stefan Richter, on kuumentamassa pariloita. Menussa on irlantilaisia possuvartaita, tartar-kastike ja saksalainen perunasalaatti.

Saksalainen perunasalaatti on asteen parempaa. Ei mitään majoneeseja, vaan hyvät liemet. Hyvät öljyt ja sipulia, Richter luettelee.  

Arvot, jotka kuvastavat jokapäiväistä työtä

Kun vartaat ovat löytäneet lautasille, Iisveden Metsä Oy:n toimitusjohtaja Tommy Lindström astelee paviljongin eteen lausumaan muutaman sanan tilaisuuden tarkoituksesta.
 
Haluaisin puhua teille tänään hieman tämän yhtiön kehittämisestä. Miten asioita pohditaan ja miten niitä hoidetaan. Meiltä on tähän asti puuttuneet alas kirjatut arvot, jotka näkyvät yhtiömme päivittäisessä toiminnassa, Lindström alustaa.

Sitten hän avaa liivinsä. Liivin alta paljastuu t-paita, jossa on firman logo ja otsikkona lukee ”YHDESSÄ PAREMMIKSI”. Sen alla lukee arvot:
 

• Kannolta asiakkaalle yhdessä tehden
• Arvostus
• Kehityshakuisuus

Me pohdimme porukalla, mikä tätä meidän tekemistämme kuvastaa. Tähän päädyimme. Teemme täällä parempaa maailmaa yhdessä. Meidän on muistettava, että ei ole yhtä ainoaa tapaa toimia. Meidän pitää ottaa toisemme huomioon. Meidän pitää muistaa kuunnella ja arvostaa toisen ratkaisutapoja. Pidettävä tämä koko ketjumme mahdollisimman lujana, Lindström avaa arvojen filosofiaa.

Lindströmin puheessa korostuu toisen kunnioitus useita kertoja. Käyttäydytään toista kohtaan, niin kuin haluttaisiin itseä kohtaan käyttäydyttävän.

Maailma ei pysy paikallaan. Toivoisin, että me miettisimme täällä joka päivä, mitä me voimme tehdä fiksummin ja helpommin. Helppous ei ole mikään synti. Se tarkoittaa yleensä samalla tapaa tehdä tehokkaammin. Muistaisimme joka päivä avata suumme ja puhua ajatuksemme. Mitä työkaluja tai ohjelmia kenties tarvitaan. Näillä eväillä olemme pelissä mukana myös seuraavat 100 vuotta, Lindström niputtaa arvojen merkitystä koko yhtiön tulevaisuudelle.

Lopuksi hän kiittää kaikkia hyvästä työstä toivoen, että arvojen lanseeraus otetaan vastaan hyvänä juttuna.

Hän mainitsee myös, että kerrankin oli puhe, jossa ei tullut edes yhtään vitsiä – mikä on hyvin luontevaa osoittamaan yhtiön tapaa olla yhdessä arjessa: Hommia tehdään tosissaan, mutta aina mukana pieni positiivinen pilke silmäkulmassa.

Näinhän me olemme tehneet täällä asioita koko ajan. Mutta se on hyvä, että tätä tapaa tehdään nyt myös näkyväksi, kommentoidaan puhetta kuulijoiden joukossa.

Uutena henkilöstöjohtajana maaliskuussa aloittanut Kaisa Uuttu lausuu lopuksi muutaman sanan. Hän toivottaa kaikki mahdolliset ja mahdottomaltakin vaikuttavat ideat tervetulleeksi, miten työtä, turvallisuutta ja henkilöstön hyvinvointia voidaan edelleen tukea ja kehittää.

Jaahas, eiköhän lähdetä sitten takaisin töihin, kuuluu tuumaus ja väki purkaantuu trukkien, radiopuhelimien, näyttöjen, linjojen ja sahojen ääreen tekemään sitä, mistä Iisveden Metsä Oy on maapallon toisellakin puolella kuuluisa.

Yhdessä paremmiksi. Eikä edes satanut.

Piimäposti kävi tutustumassa tammikuussa työn kulkuun ja tapasi mm. ”Sensein”, nykyaikaisen sahurin ja yhtiön ”Nakkikoneen”. Pääset lukemaan lisää tästä.

Tule mukaan seuraamaan meitä Facebookiin ja Instagramiin .

Kotiseutu metsän rikkauksien keskellä

 
Sahan keskeltä löytyvän konttitoimiston juurelle on kevään mittaan ilmestynyt jiirisirkkeli ja kuukulkija. Työnjohtorakennus on saanut yläkerran, johon on hiljattain muutettu.
 
Iisveden Metsä Oy:n uutena henkilöstöjohtajana aloittanut Kaisa Uuttu ottaa ovella uteliaan koputtelijan iloisesti vastaan. Kahvit napataan alakerran kahviautomaatista.
 
Saa kaikki kahvinsa lämpimänä, kun ei jää keitetyt kahvit pannuun seisomaan, Uuttu tokaisee automaatin parhaan puolen.
 
Kaisa Uuttu on lähtöisin Suonteen kupeen maalaismaisemista ja nykyinen koti löytyy Suonenjoen kylältä. Ja mikäs tällä seudulla on asuessa ja pysyessä, kun kaikki on hyvin lähellä.
 
Suonenjoki on siitä hirveän kiva paikka, että täällä ihmiset ovat hyvin auttavaisia. Jokainen tuntee toisensa. R-Kioskilla käydessä melkein tiedetään, mitä on hakemassa ja muut autoilijat tietävät, minne suuntaan laittaa päälle vilkun, Uuttu kuvailee asuinyhteisön elämää.
 
Suonenjoen kaltaisessa pikkukaupungissa luonto on läsnä myös ihan kylän ytimessä. Takapihalla kaikuu moniäänisenä lirkuttava lintujen kevätkonsertti.
 
Minusta metsä on ääretön rikkaus monella tavalla. Se antaa meille puuta hyödynnettäväksi ja jatkojalostukseen. Uutta puuta kasvaa taas tilalle, Uuttu sanoo.

Tuttuun porukkaan hoitamaan työtä, joka on olemassa ihmistä varten

 
Iisveden sahan henkilökunta on Kaisalle entuudestaan tuttua, sillä hän työskenteli samojen ihmisten kanssa jo työterveyskumppanuuden parissa.
 
Halusin siinä tehtävässäni silloin tutustua tarkasti asiakasyrityksiini, että voisin mahdollisimman hyvin tukea ja auttaa terveys- ja turvallisuusasioiden kehitystyössä, Uuttu kertoo toimintatapaansa aiemmassa roolissaan.
 
Tämän vuoden tammi-helmikuun kohdalla erään yhteispalaverin jälkeen, Uuttu sai sitten puhelun toimitusjohtaja Tommy Lindströmiltä, joka ehdotti hyppyä ”Piimän” omaan vahvuuteen.
 

Mutta miksi henkilöstöjohtajan työtä oikeastaan tehdään?

 
Tämä työnkuva on hieman leijuva käsite. Jokainen ymmärtää, mitä kaupan kassa tekee. Henkilöstöjohtamisessa on kyse työntekijöiden tukemisesta. Henkilöstön tyytyväisyys ja hyvinvointi ovat mittareita yrityksen tehokkuuteen ja toimivuuteen. Heille luodaan mahdollisuudet onnistua työssään. Kun ihmiset lähtevät töistä, he eivät ole aivan lopussa. Heillä on jaksamista huolehtia vielä läheisistään ja itsestään, Kaisa Uuttu linjaa.
 
Uutun mielestä kiire on hyvästä, kun on positiivinen tekemisen meininki. Mutta ei silloin, jos se on kroonista selviytymistä.
 

Kun näkee metsän puilta, maisemanvaihtoa ei tarvita

 
Työelämän nykyisistä vaatimuksista ja tehokkuustavoitteista käydään jatkuvasti vilkasta keskustelua eri medioissa. Kaisa Uutun mukaan, henkilöstöjohtamisessa ei ole kyse niinkään numeroiden ja lukujen tuijottamisesta, vaan siitä, että ihmiset voivat hyvin.
 
Työelämässä ihminen unohdetaan ihan liian usein. Se näkyy uupumuksena ja sairaslomina. Maanantaina saatetaan miettiä kotona, että miten voisi olla tämän päivän poissa. Porukka vaihtuu koko ajan, Uuttu kuvailee valitettavasti niin monen työpaikan normaalia arkea.
 
Ihmiset viihtyvät ja pysyvät työssään, kun he tuntevat tekevänsä arvokasta työtä, jolla on merkitystä. Arvostus ja kiitos säteilee motivaatioon.
 
Kun ideoita otetaan vastaan ja ihmistä kuunnellaan, silloin ei tarvitse lähteä hakemaan muutosta mistään muualta. On mahdollisuus oppia ja kouluttautua lisää, Uuttu korostaa.

Kaikki raaka-aineet parhaalle laadulle löytyy tontilta

 
Iisveden Metsä Oy:n kaltaista yritystä Uuttu ei muista vielä koskaan nähneensä. Hänen mukaansa Piimänkadun tontilla on kaikki mahdollisuudet menestyvälle liiketoiminnalle.
 
Täällä on todella poikkeukselliset ja kattavat henkilöstöedut. Minulta on tultu jo monta kertaa kysymään, tykkäänkö olla täällä töissä ja miltä paikka on tuntunut. Parhaillaan suunnittelemme yhteistä retkeä. Johto on äärimmäisen kiinnostunut ja ymmärtäväinen henkilöstöään kohtaan, Uuttu kuvaa ensimmäisten kuukausien kokemuksiaan.
 
Hän on käynyt myös kokeilemassa jo Iisveden koulun torstai-illan pelivuorolla, miten sulkapalloporukan vauhdissa pallot pomppivat.
 
Muistan pelanneeni viimeksi sulkapalloa polvenkorkuisena mökillä, mutta kyllä jokunen pallo meni verkon toisellekin puolelle. Sen kyllä haluaisin tietää, että miten otetaan ne ”Sensein” 120 km/h nopeudella verkon yli tulevat lyönnit, Uuttu naureskelee.
 
Kysytäänpä lopuksi vielä uudelta tulokkaalta muuta nopea kysymys ja mitä niistä tulee ensimmäisenä mieleen:
 
Leimikko – Kaisan vastaus: Lautatavara
Kuusi – Kaisan vastaus: Onhan se Suomen hienoin puulaji
Taimi – Kaisan vastaus: Uuden alku
Pokasaha – Kaisan vastaus: Mehtätyöt
Iisvesi – Kaisan (täydellinen) vastaus: Savon helmi
 
Seuraavassa Piimäpostissa Ari Väätäinen antaa vastauksen, miten viuhuva sulkapallolyönti selvitetään. Kuulemme samalla myös, millainen tarina hänen päässään matkaavalla mystisellä punaisella hatulla on.
 
Ennen seuraavan numeron ilmestymistä, voit tutustua koppariimme Anna Paanaseen tästä.

 
Lue myös hallintojohtajamme Kirsi Hämäläisen uratarina ja miten konttorityö on muuttunut 80-luvulta tähän päivään tästä

.

Tule mukaan seuraamaan Instagram-tiliämme (käynnissä on piimän bongauskisa 30.6.2022 saakka – palkintona polttopuita!) ja Facebook-sivuamme.

Kirsi Hämäläisen katse on harjaantunut havaitsemaan jopa pikkuruiset erot laskutoimituksista. Hän on ollut näköalapaikalla kokemassa konttorityön mullistukset yli 40 vuoden ajan. Miten entisajat ja nykyisyys poikkeavat toisistaan ja mikä samankaltainen hyvä on kestänyt ajan hammasta?

OMAN KYLÄN HOMMISSA

Kirsi Hämäläisen katse on harjaantunut havaitsemaan jopa pikkuruiset erot laskutoimituksista. Hän on ollut näköalapaikalla kokemassa konttorityön mullistukset yli 40 vuoden ajan. Miten entisajat ja nykyisyys poikkeavat toisistaan ja mikä samankaltainen hyvä on kestänyt ajan hammasta?

Kirsi Hämäläisellä on hyvin muistissa kultainen 80-luku ja ne hetket, kun hänen ja Iisveden Metsä Oy:n tiet kohtasivat.

Lukion jälkeen ja kirjoitusten päätyttyä, kävin kesätöitä kysymässä. Silloin konttoripäällikkönä toimi Hakkaraisen Helvi. Siitä se ura lähti mukavasti käyntiin postityttönä. Silloin Iisvedelläkin oli vielä kolme pankkia ja kolme kauppaa. Postipankin yhteydessä oli lisäksi Posti, Hämäläinen muistelee kylän tuolloista elämää.

Sahan töissä Kirsi on kirjaimellisesti kuin kotonaan, sillä Iisvesi on hänen synnyinseutunsa. Kotitilalta löytyi pieni metsäpläntti ja muutama kotieläin.

Postien parissa uransa aloitellut hallintojohtaja sai itse vuonna 2021 käteensä kirjekuoren, jonka sisältö tuli kuin puun takaa: Keskuskauppakamari myönsi hänelle yli 40 vuotta kestäneestä työurasta kultaisen elämäntyömerkin. Se on tunnustus vuosikymmenten ansiokkaasta työstä maan elinkeinoelämän hyväksi.

PALKKANAUHOISTA JA SÄHKÖSANOMISTA PAPERIPIHIIN ETÄTYÖHÖN

Kirsillä on tänäänkin täysmitallinen työpäivä menossa, vaikka kotoisasti hänen keittiössään pääsiäiskahvin, suklaamunien ja korvapuustin äärellä rupatellaankin.

Muutos alkuajoista nykypäivään on kyllä suuri. Koneellistuminen ja hyvät ohjelmat ovat mahdollistaneet nämä etätyöt. Papereitakaan ei tarvitse nykyisin enää tulostella kuin ihan vain muutamia, hän toteaa.

Toista oli uran alkutaipaleella, kun kaikki hallinnolliset työt hoidettiin käsipelillä.

Meille esimerkiksi soitettiin satamasta ja kerrottiin, että ”teille on saapunut sähkösanoma”. Viesti sitten kuunneltiin, kirjoitettiin paperille käsin ja vahvistettiin takaisin vastaanotetuksi. Sähkökirjoituskoneiden yleistyessä kysyin kerran, että eikö meillekin sellaista voisi jo hankkia. Sitten hankittiin, Kirsi muistelee hymyssä suin pientä tuuppaustaan kehityksen suuntaan.

Kauppaoppilaitoksen opintojen jälkeen, Hämäläisen toimenkuva muuttui laivauksiin ja palkanlaskentaan.

Palkkanauhat olivat sellaisia kapeita papereita, joihin palkat laskettiin käsin. Ei silloin mitään tietokoneita ollut. Laskut näppäiltiin laskukoneilla. Siinä oppi näpyttelemään tarkasti ilman, että tarvitsee edes katsoa koko laskinta, Hämäläinen naureskelee.

Hänen etätyöpisteeltään löytyy edelleen uskollinen ”kalkulaattori”. Se auttaa hahmottelemaan taulukkolaskentaohjelman rinnalla, miten johonkin laskennalliseen lopputulokseen päästään.

MONIPUOLINEN TYÖNKUVA ON SAHAN PUUMERKKI – AJASTA RIIPPUMATTA

Jos työtehtävät ovat monipuolisia nykyisin, niin totisesti sitä ne olivat myös ennen.

Hämäläinen havainnollistaa paperille piirtäen sahalaitoksen pihapiirin ajankulkua. Sahan kupeessa oli entisaikaan myös asuinrakennuksia.

Tien poikki rakentui lajitteluasema. Kaikki tavara tuli ja lähti sahalle silloin hinaajilla, uittamalla ja junilla. Kiskot menivät hake- ja turvekasoille saakka. Siellä kävin koputtelemassa junanvaunujen kylkiä ja päättelemässä, että onko sisällä mitään vai ei. Junanvaunusta piti etsiä ja kirjata numero, että tiesi mikä vaunu kuuluu mihinkin tilaukseen, Hämäläinen kertoo.

Rekat astuivat kuvioihin mukaan 80- ja 90-luvun taitteessa. Samoihin aikoihin uitot loppuivat ja hinaajat Metsä ja Tapio jäivät lopullisesti ansaittujen eläkepäiviensä viettoon.

PIIMÄ YHDISTÄÄ HÄMÄLÄISIÄ – JA MUITAKIN SISÄ-SAVOLAISIA PERHEITÄ

Hämäläisten poppoosta Iisveden Metsä Oy:n arjessa töitä paiskii Kirsin lisäksi kolme muutakin perheenjäsentä. Kirsin työkaverina hallinnossa toimivan tyttären, Kati Hämäläisen dalmatiankoira Romi on etäkonttorilla päivähoidossa ja viihdyttämässä juttuhetkeämme häntänsä heilutuksella.

Sahan väki on tehnyt keväisin ja syksyisin yhteisiä retkiä, joiden aikana on risteilty tai tutustuttu muihin, Iisveden Metsä Oy:n tavoin historiallisiin tehtaisiin, laitoksiin tai satamiin.

Paljonhan meillä on sahalla muitakin, jotka ovat samasta perheestä. Vanhempia ja heidän lapsiaan. Työnteko on kivaa yhdessä. Meillä ei olla sellaista turhaa tärkeilyä, vaan mutkattomuutta. Keskinäinen ymmärrys on hyvä, Kirsi kuvaa työpäivien tunnelmaa.

Kesätöistä on hyvin usein innostuttu jäämään sahan leipiin pidemmäksikin aikaa. Jopa vuosikymmenien ajaksi.

Tunnetko muuten jo muita sahan moniosaajia, kuten ”nakkikonetta” tai ”senseitä”? Voit lukea heistä lisää seuraavaa PIIMÄPOSTIA odotellessa tästä.

Tutustu myös metsäosastoon. Se on paikallinen metsäasioiden tietopankki. Eero Riipinen kertoo osaston toiminnasta lisää tästä.

Ota PIIMÄPOSTI ja ajankohtaiset uutiset seurantaan sosiaalisessa mediassa Instagramissa ja Facebookissa.

Pienen Iisveden kylän sahalla jalostetusta kuusitavarasta lähtee lähes 90 % rakennustarvikkeina ulkomaille. Logistiikkajohtaja Anna Paanasen joukkueella on tarkka käsitys, mihin lähetykset lähtevät ja mitä niille kuuluu.

ENSIN LÄHETELTIIN KESÄLLÄ KIRJEITÄ – NYT KUUSIMETSÄN AARTEITA YMPÄRI VUODEN

Kärkkäälän kylällä kevätaamu valkenee. Anna Paanasella on kotitiluksillaan tuoreet aamusumpit kupissa ja kuormien suunnittelu jo hyvässä vauhdissa.

Opiskellessaan puutekniikkaa Kuopiossa, Paananen löysi tiensä naapuriin ja Iisveden sahalle kesätöihin. Työnkuvaan kuului aluksi mm. postien lähettäminen, tilastojen tekeminen ja puhelimeen vastaileminen.

Vuonna 2013 sain sitten vakituisen paikan. Jussi Rossi otti hoitaakseen tuotantojohtajan työn ja sahatavaran lähetykset tulivat minun rastikseni, Paananen kuvaa nykyhetkeä ja veistää, että kesätyö taitaa olla sahan yleinen ”esikarsinta” moneen pitkään työuraan.

IISVEDEN METSÄ OY OPTIMAALISENA PALASENA OMANNÄKÖISESSÄ ELÄMÄSSÄ

Paanasen pihapiirissä vilskettä luo harmaa norjanhirvikoirien kasvattaminen. Metsästystä ahkerasti harrastavan Jussi Rossin yksi metsästyskoira, Heinämäen Huki, on Annan kennelin pentuja.

Huki onkin sekä muotovalio, että käyttövalio. Se on pärjännyt tosi hyvin näyttelyissä ja haukkukokeissa. Tämä kenneltoiminta on tällaista mukavaa vapaa-ajan puuhaa. Ei mitään bisnestä, Anna kuvailee harrastuksen luonnetta ja lisää itsekin olevansa aktiivinen metsästäjä.

Työpaikka kotitilan läheisyydessä on ollut kaikin tavoin sopiva palanen luonnon helmassa viihtymisen yhtälöön.

Kevät on hyvä aika mennä metsässä lumikengillä. Syksyisin kerätään sieniä ja marjoja. Paras iltapala on ruisleipä, jonka päällä on sipulin ja kerman kanssa pannulla käytetty kantarelli, Paananen kertoo luonnon monipuolista antia omassa elämässään.

Kymmenen kilometrin matka Piimänkadulle taittuu välillä pyörällä Karsikonmäen kautta.

Ja mansikat voi hakea läheiseltä Selänteen marjatilalta. Ollaan jo vähän kuin samaa perhettä, Paananen nostaa kotiseudun yhteisöllisyyttä esiin.

YHTEINEN PELIKIRJA SAATTAA TAVARAN MATKAAN JA PERILLE

Työssään Paananen suunnittelee lähtevien tavaroiden kuormat. Dokumenttien tekeminen, laivojen tilavaraukset ja autojen tilaukset tapahtuvat sähköisten järjestelmien kautta. niistä voi myös seurata toimituksien etenemistä.

Tarja Vornanen huolehtii vientitrailereista. Lastauspihalla vakituiset trukkikuskit Ari Suihkonen ja Joni Turkka nostavat oikeat tavarat oikeisiin kyyteihin.

Tästä pihasta auto lähtee kohti terminaalia, jossa lasti kuormataan laivaan. Siitä matka jatkuu Lybeckin satamaan. Italian toimitukset lähtevät siitä eteenpäin junalla. Joskus menee perille koko auto mukana, Anna havainnollistaa toimitusten kulkua.

Paananen pelasi joskus aktiivisesti pesäpalloa Suonenjoen Vasaman kopparina. Hän oli siis se takakentän kaveri, joka napsii palloja räpylään. Pesistausta on ollut hyvää treeniä nykyisiin koitoksiin.

Olimme parhaimmillamme Suomi-sarjassa asti pistämässä kampoihin muiden kylien porukoille. Näen tässä meidän työssämme samanlaisen tiimihengen merkityksen. Onnistuminen on joukkuepeliä. Eikä kukaan ”lankaannu”, jos jotain sattuu. Kaikesta opitaan. Kehitytään yhdessä, Paananen tiivistää työskentelylle voittavan pelikirjan sisällön.

Maailmalla yli 20 vuotta ja 35 eri maassa kiertänyt Pekka Sainio tuntee erityisen hyvin, mitä Paanasen tiimin matkaan lähettämästä sahatavarasta maailmalla tuumataan.

Voit lueskella seuraavaa Piimäpostia odotellessa hänen mietteitään tästä.
Tuotantojohtaja Jussi Rossin tarinaa sahan leivissä pääset lukemaan tarkemmin tästä.

Kuule aina etujoukossa uusimmat kuulumisemme ja tule seuraamaan meitä Instagramissa ja Facebookissa.

Iisveden Sahan keväisiä aamuja on kohta sata vuotta valvonut kukkulan päällä seisova keltainen puurakennus. ”Konttorinmäki”, niin kuin siitä kuulee puhuttavan. Tänään on aika astua konttorin ovesta sisään ja syventyä metsänhoidon ja puukaupan pariin Iisveden Metsä Oy:n metsäjohtaja Eero Riipisen johdolla.

”PIIMÄN” METSÄOSASTO ON METSÄNOMISTAJAN PAIKALLINEN PALVELUPISTE

Toimiston väen tervehdykset saattelevat sisälle ja käytävän päähän. Puisen oven luona seisoo kyltti, jossa lukee ”METSÄOSASTO”. Täältä löytyy se tiimi, joka huolehtii metsänomistajien tarpeista ja toiveista, kun metsää myydään tai metsäasioiden kanssa kaivataan apua.

Paljon me juttelemme täällä muustakin kuin puun ostosta. Monipuolinen asiakaspalvelutyö on mahdollista, kun osaaminen ja kokemus on täällä sahalla niin laajaa. Jos me emme itse hoida jotakin asiaa, niin osaamme ainakin neuvoa eteenpäin ja oikeaan paikkaan, Metsäosaston toiminnasta vastaava Eero Riipinen raottaa osaston roolia.

Riipisen työpäivät koostuvat hyvin erilaisista sisällöistä. Parhaillaan työnkuvaan kuuluu uuden työntekijän perehdytystä. Joskus on asiakaskäyntejä. Seuraavalla viikolla tulee yhteistyökumppaneita vierailulle.

Tänään on varattu aikaa markkinoinnille ja joskus jalkaudutaan kouluihin kertomaan lapsille metsäalasta. Meillä toimenkuvat ovat tällaisena pienempänä metsäyhtiönä hyvin laajoja, Riipinen toteaa.

Kevät kolkuttelee ovella ja metsäosastolle lumien hupeneminen tarkoittaa tahdin kiihtymistä.

Osa hakkuista tehdään talvisin. Osa kesällä. Sitten on kelirikkokausi, jolloin työn kulkuun vaikuttaa erittäin paljon tiestön kunto. Puut pitää pystyä järjestämään turvallisesti metsästä sahalle, Eero mallaa vuoden kiertokulkua.

LAPSUUDEN HAAVEAMMATTI OSUI LÄHES KERRALLA KOHDALLEEN

Hankasalmen maaseudulta kotoisin oleva Eero Riipinen halusi pienenä maanviljelijäksi, koska isän viljelytouhut näyttivät niin kivalta. Sitten tuli hetki, kun innostus kokkaamiseen syttyi erilaisten ruokaohjelmien kautta. Ensimmäinen yritys ja sen lopputulos kauhan varressa saivat kuitenkin toisiin ajatuksiin.

Tie johti Savon Ammatti-instituuttiin ja metsäalaa opiskelemaan Toivalaan. Nykyisin olen kyllä hyvä jo ruuanlaitossakin, Eero virnistää.

Nikkarilan (nykyinen XAMK) korkeakouluopinnoissa Eero tutustui Jussi Rossiin, joka toimii Iisveden Metsä Oy:n tuotantojohtajana. Jussin houkuttelut sahaelämän pariin tuottivat tulosta.

Tilaisuus työskennellä paikallisella sahalla kuulosti kyllä niin hyvälle, että ei siinä paljon tarvinnut Jussin ylipuhua minua, Eero muistelee siirtymistään ”Piimän” vahvuuteen.