Kiekkoilijan menestys käy unen ja vatsan kautta
Kun keltamustaisten kilpipaitojen kevättalven iltatreenit ovat alkamassa, pukukopin numero 25 saattaa tankata vielä viime hetken energiaa nappaamalla nopeat torkut ennen jäälle hyppäämistä.
Kuopion Prisman vieressä sijaitsevan sähköalan koulun, sataman ja Niiralan Olvi-Areenan välinen kolmio on Onni Snellmanille tuttu kuvio.
Tiistaina herätään klo 7 aikaan aamutreeneihin. Siitä mennään suoraan kouluun. Koulusta mennään suoraan treeneihin. Kotona olen joskus iltaseitsemän ja kahdeksan välissä. Sitten pitäisikin kohta jo ruveta nukkumaan, Onni kuvailee yhden päivänsä sisältöä.
Runkosarjassa pelataan 24 ottelua, joista puolet on vierasotteluita. Matsit painottuvat viikonloppuihin. Kaukaisimmat pelireissut heitetään Raumalla ja Rovaniemellä. Pelimatkat taittuvat nukkuen ja joskus korttia pelaten.
Joskus Onni kohtaa kommentointia, miten hänen arkensa täytyy olla varmasti hyvin rankkaa.
Mutta ei tämä edes oikeasti ole. Kaikkeen kyllä tottuu. Kun muistaa vaan riittävästi levätä ja syödä hyvin, niin homma kyllä toimii, hän murtaa ennakkokäsitystä.
Taistelu peliajasta on kovaa. SuKiKan kasvattina pelivainunsa teroittanut Onni on saanut sauman pelata Suomen korkeimmalla sarjatasolla.
Onni Snellmanin mielestä erilaiset persoonat hitsaavat KalPau18SM-joukkueen tiimihengen hyvin yhteen. Kuva: Mika Marttinen
Omien vanhempien perintönä periaate isältä omille lapsilleen
Jääkiekon, tasapainoisen arjen ja opiskelun yhdistäminen on palapeli, joka on tullut Snellmanin perheessä viime vuosina tutuksi.
Onnin isä, Iisveden Metsän tukkikentällä konetta käskyttävä Kari Snellman oli oman lapsuudenkotinsa vanhin veljes kolmikosta. Karin vanhemmilla oli tärkeä periaate: Yksi harrastus mahdollistetaan jokaiselle. Tuli mitä tuli.
Karin valinta oli jääkiekko. Pelit Suonenjoen Kiekko-Karhuissa jatkuivat täysi-ikäisyyden kynnykselle saakka.
On tosi tärkeää, kun saat olla rakastamasi harrastuksen parissa ja tehdä sitä, mistä itse tykkäät. Koulu kasvattaa elämään, mutta kyllä nämä pikkukylien urheiluseurat kasvattavat ihmisinä. Paljon puuttuisi, jos Suonenjoellakaan ei olisi omia urheiluseuroja aktiivisine vanhempineen, Snellman toteaa pohdiskelevalla äänenpainolla.
Karille päätös lopettamisesta oli aikoinaan iso, sillä yhteisöstä tuli hyvin tärkeä. Vaikka hokkareiden noustessa naulaan yhteydet kavereihin säilyivät, sosiaaliseen elämään syntyi pukukoppikulttuurin mentävä aukko.
Snellmanin vanhempien harrastusten periaatteen perintö on siirtynyt hänenkin periaatteekseen.
Kun KalPasta soitettiin ja kysyttiin Onnia SM-sarjaan, niin ajattelin, että annetaan siihen mahdollisuus. Minäkin arvostan tosi paljon sitä, että oma perhe mahdollisti minun harrastukseni, Kari tuumaa.
Treenien, pelien ja taloudellisesti tarvittavien resurssien määrä harppaa ylös siirryttäessä pienemmistä sarjoista Suomen korkeimmalle tasolle.
Kari Snellmania hieman harmittaa ajatus, miten moni potentiaalinen ja kehityskelpoinen pelaaja voi jäädä vaille mahdollisuutta kohoavien jää- ja varustemaksujen vuoksi.
Jääkiekko on kallis harrastus. Mailat maksavat esimerkiksi 250 euroa kappaleelta. Niitä menee helposti neljästä kahdeksaan kaudessa. Kausibudjetti on kokonaisuudessaan noin kymppitonnin luokkaa, Snellman laskeskelee ja kiittelee samalla Iisveden Metsän tarjoamaa sponsorointitukea.
Hän toivoo, että yhteiskuntakin voisi jotenkin paremmin tukea lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia.
Onni Snellman #25 pelaa ja tukiverkko toimii
Rahan lisäksi, huippu-urheilun taakse tarvitaan paljon yhteen hiileen puhaltamista.
Ensimmäisellä kaudella treeneissä ja peleissä käytiin autolla Suonenjoelta käsin. Viime kaudelle yhtälö todettiin jo mahdottomaksi, sillä treenejä on paljon ja ne alkavat hyvin aikaisin. Niinpä Onnille päätettiin järjestää asunto Kuopion Satamakadulta.
Lapsilla pitää vielä koulukin toimia. Onnilla on kyllä mennyt koulussakin hyvin. Hän pääsi mukaan urheiluakatemiaan, jossa koulunkäynti suunnitellaan jääkiekon ehdoilla. KalPassa hoidetaan asioita oikein hienosti. On kaikki psykologit, valmennus ja terveydenhuolto. On ihan etuoikeutettu olo päästä näkemään hommaa läheltä, Kari kiittelee seuran toiminnan arvoja ja tekemisen tasoa.
Onnin mielestä kopissa on mukava sekoitus erilaisia persoonia ja englannin kielitaitoakin pääsee treenaamaan ulkomaalaisten joukkuekavereiden kanssa.
Vapaa-aikaakin vietetään yhdessä. Mentiin aina porukassa jonkun kämpille katsomaan futiksen MM-kisoja. Ja sitten pelataan ”änäriä”. Ei me mitään muuta oikeastaan pelatakaan, Onni lisää.
Millaisia tavoitteita Onnilla on jääkiekolle juuri nyt?
Minulle riittää se, että pärjään ja saan pelata oman ikäluokkani parhaassa jengissä. Hyvin kiekkoilu ja koulu sujuu yhdessä, kun on tukea. Vanhemmat tukevat. Kaverit tukevat. Ja äiti laittaa ruokaa valmiiksi kotiin, hän kiteyttää ja lähettää ruokahuollolle vielä oman erityiskiitoksensa lopuksi.
Toivotamme Onnille menestystä kevätkauden peleihin ja koulun pariin.
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit tutustua myös sulkapalloa tänäkin vuonna Iisveden koululla ahkerasti lätkivään kunnossapitojohtajaamme Ari ”Sensei” Väätäiseen.
