Sopivan toimiva oman maan mansikka
Maanantai-aamuna lautasiilojen välissä näkyy pipopäinen, keltaiseen työtakkiin sonnustautunut sahatyön sankari, joka huikkaa hyväntuulisena kädellään tervehdyksen työnjohtokopin edustalta.
Järkälemäisen kokoinen Volvon pyöräkuormaaja on hurauttamassa kopin ohitse. Kari Snellman huikkaa työkaverilleen ehdotuksen pikkupaussista. Saamme lainata konetta komeaa potrettikuvaa varten. Kunhan muistamme palauttaa.
Iisveden Metsä Oy:n lajittelupihalla sahan ruokkimisesta tukkikoneella huolta pitävä Kari on paljasjalkainen suonenjokelainen.
Täällä Suonenjoella oli joskus runsas ammattikoulutarjonta. Muistan, kun Lintharjun koulun nykyisellä ruokasalin paikalla oli rakennuslinja, talonrakentajan koulutuksen vuosina 1990-1992 kahlannut Snellman muistelee.
Snellmanin työura alkoi aikoinaan samalta 545-tien suoralta, entisen Suonenjoen Sementtituote Oy:n eli nykyisen Rudus Oy:n muonavahvuudesta.
Aloin kiinnostumaan silloin metallialasta, mutta koulutuksia ei ollut alkamassa, Snellman kertailee muistoja mielensä arkistoista.
Armeijan väreihin suuntautuneen kutsun jälkeen Snellman ajoi trukkia Valion hillotehtaan pakkasvarastolla ja heitti pienen työlenkin myös Etelä-Suomessa.
Sipoossa huomasin, mikä kaikki on Suonenjoella hienosti. Täällä ei ole ruuhkassa ajamista. Täällä on tuttuja ihmisiä. Siellä ei tuntenut oikein ketään. Minusta Suonenjoki on sopivan toimiva pieni kaupunki. Halusin palata takaisin ja 90-luvun loppupuolella siirryin Maitomaalle varastoesimiehen tehtäviin, Snellman kertoo.
Good morning Libanon! Koetus, pysäytys ja ikuinen ystävyys
Vuonna 1999 Snellman sai Niinisalon Varuskunnasta puhelun. Tarjolla oli komennus Lähi-itään ja Libanoniin rauhanturvatehtäviin. Harkinta-aika oli harras, mutta lyhyt.
Puhelimen päästä kysyttiin halukkuutta lähteä matkaan. Puhelun ja repun pakkaamisen välillä oli aikaa vain 2 päivää. Se oli sellainen todellinen parisuhteen koeaika, Snellman muistelee noin vuoden kestänyttä reissuaan.
Libanonin reissu oli murrekylpy, kun kymmenellä Snellmanin kaverilla oli samassa saapumiserässä oma paikallisslanginsa. Samalla kaikki nähty ja koettu oli silmien avaus.
Kun oli elänyt niin surutonta ja huoletonta elämää, niin toisenlaisen arjen näkeminen oli pysäyttävää. Silloin näki omin silmin ja ymmärsi, miten hyvin meillä Suomessa asiat ovat, Snellman kertoo vakavaan äänensävyyn.
Lähi-idän kokemus antoi eväiksi repullisen yhteystietoja ja kasvoja, joiden kanssa yhteydenpito on jatkunut vuosien varrella nykyhetkeen saakka.
Soittaminen on kuin ei olisi oltu erossa ollenkaan. Juttu jatkuu siitä, mihin se viimeksi pysähtyi, Snellman tokaisee.
Paluu Suomeen ja onnenpotkaisu
Rauhanturvatehtävästään Kari Snellman palasi takaisin töihin meijerille.
Silloin oli paljon puhetta, miten jokainen olisi halunnut tehdä elämässään sitä tai tätä jo ajat sitten. Silloin lähdin vihdoinkin Jyväskylään opiskelemaan metallitekniikkaa, Snellman sanoo kehottaen samalla myös muita ihmisiä toteuttamaan haaveitaan.
Työpolku vei tasaisesti raskaan kaluston pariin. Ura jatkui kuntasektorille ja Suonenjoen kaupungin leipiin seuraavaksi 17 talveksi. Sinä aikana ympärille muodostui kokonainen perhe neljän lapsen ja vaimon kera. Vanhin poika on jo asepalveluksensa suorittanut reservin vänrikki.
Sitten tapahtui sattuman kuljettama kohtaaminen Iisveden Metsä Oy:n entisen tuotantojohtajan Jussi Rossin kanssa.
Jussi kertoi, että pyöräkoneenkuljettaja on eläköitymässä ja kysäisi kiinnostustani tulla mukaan hommiin. Työhönotto tapahtui ripeästi. Muistan, miten soitin toimitusjohtajalle Tommy Lindströmille paikasta tiistaina. Perjantaina oli työhaastattelu ja seuraavalla viikolla tuli ilmoitus, että tervetuloa töihin, Snellman muistelee.
Aiempaa käsitystä hänellä ei ollut sahateollisuudesta. Millaisia ajatuksia hänellä on työpaikastaan nyt, kun katsotaan aikaa taaksepäin ja tähän päivään?
Tämä oli todellinen onnenpotku. Pääsin mukaan hyvään saumaan. Meillä on vahva porukka, jolla on yhteinen tekemisen meininki. Vaihtuvuus on tosi pientä. Pakkohan silloin asioiden on olla työpaikalla hyvin, Snellman linjaa
Pienestä veljellisestä, hyväntahtoisesta ja huumorilla höystetystä kuittailusta on paistanut läpi tunne, että Piimällä ei tarvitse potea tosikkosyndroomaa.
Jake (Fräntilä) on meistä tietysti eniten äänessä. Kyllä huomaa välittömästi, jos Jake ei ole työvuorossa, Snellman naurahtaa
Yhdessä työvuorossa pyöräkuormaaja rullaa kenttää ympäri noin 40-60 kilometriä. Jokaisen tahtotilana on saada sahalinja pysymään kuusen maussa ja tuotanto pyörimässä.
Täällä työntekijää myös muistetaan, kun tuotanto saadaan paranemaan, Snellman kuittaa.
Kainuun erämaassa käyn samoilemassa ja harrastamassa latvalinnustusta. Kiantajärven maisemissa asuu eräs tuttu kaveri. Siellä sielu rauhoittuu, Snellman toteaa ja vinkkaa, että hyvin hangilla kantavat eräsukset ovat pitkät ja leveät.
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, lukaise miten Karin pojan, Onni Snellmanin arki huipputason jääkiekkoilun parissa toimii. Pääset lukemaan jutun tästä.
