Kun vesille lähteneen läheisen puhelin ei vastaa, huoli voi olla kova. Aikaa ei ole silloin hukattavana ja pelastajien apu on tarpeen. Vapaaehtoisesta jäsenistöstä koostuva
Sisä-Savon Järvipelastajat Ry on silloin valmiina toimiin ja tarjoaa pelastusviranomaisille virka-apua. Piimäposti hyppäsi Iisveden venesatamasta Järvipelastajien aluksen,
PV Iisveden Metsän kyytiin ja seuraamaan, miten tositilanteita varten harjoitellaan. Millaiset hankinnat ovat mahdollisia yhteistyökumppaneiden tuella?
Vettä jo kolmannessa polvessa – Taaplaaminenkin tuttu askare
Harmahtavien pilviversojen lomasta pilkistelevät, loppukesäistä Iisveden pintaa lämmittelevät auringonsäteet ovat nujertaneet vielä tovi sitten ilmassa väijyneen ukkosrintaman uhan.
Iisveden venesataman aallonmurtajan nokassa on joukko paukkuliiveihin sonnustautuneita paikallisia urhoja, jotka täyttelevät ”tsekkilistaa” ja valmistautuvat maanantai-illaksi varattuun pelastusharjoitustehtäväänsä.
Laiturista kohta touviköysiä irrottelevat vesistön sankarit eivät tosin tässä vaiheessa vielä tiedä tehtävän luonnetta. Sisältö on vain Sisä-Savon Järvipelastajat Ry:n aluspäällikkö Aimo Kinnusen tiedossa. Hän ei ole kyydissämme juuri nyt.
Tehtävää ei kerrota meille etukäteen, sillä emme me todellisessakaan tilanteessa etukäteen tietäisi, millaisesta hädästä on kysymys, Matti Hynninen perustelee.
Ruoria tänään pyörittelevälle Ari Hytöselle Iisveden häikäisevän kauniit saaret ja vesistöt ovat tutut jo polvenkorkuisesta nassikasta lähtien, sillä hän on lähtenyt aikoinaan maailmanturuille aivan naapurista eli Rantakylästä. Hytösen isä, Teuvo Hytönen, on ollut entinen pitkän linjan meripelastaja. Onpa hän kuulemma ollut töissä 100 vuotta täyttävän Iisveden Metsä Oy:n eläköityneillä hinaajillakin, Tapiolla ja Metsällä. Saimi-mummo viihtyi puolestaan sahalla aina eläkepäiviinsä saakka, muun muassa lautaa taaplaten.
Pelastusaluksen vahvuudessa on tänään mukana myös Arin poika, Atte Hytönen. Ihmisten auttaminen lienee virtaavana koko perheen geeneissä.
Lapsuudessa meillä oli tapana lähteä aina isovanhempien kanssa uintireissuille näihin saariin heti, kun sahan pilli vislasi vapauttavasti vuoron päättymisen merkiksi, Hytönen jakaa palan muistelmiaan Iisveden aarteenomaisten luonnonhiekkarantojen törmistä.
Mutta missä on Pekka?
Kellon viisarit naksahtavat viittä minuuttia vaille iltakuutta näyttävään asentoon. Hynnisen puhelimeen kilahtaa viesti. Nyt alkaa tapahtumaan!
Ilmoituksessa sanotaan, että Pekka Perusjätkä on päättänyt lähteä mustikkaan yhden maissa alkuiltapäivästä. Buster-merkkisellä veneellä liikkeelle lähtenyt Perusjätkä ei vastaa enää mummunsa soittoihin. Mitä on tapahtunut? Huoli kuulumisista on kotona jo kova!
Ennen kuin etsintäpartion PV Iisveden Metsä-meripelastusalus pyrähtää satamalaiturista järvenselkää kohti, Hynninen pyytää miehistön kajuuttaan tehtävänjakoon. Seuraavaksi hän kaivaa esiin aluksesta löytyvän päällikkökansion ja aloittaa etsintäalueen määrittämisen yhdessä nykyisen yhdistyksen toiminnanjohtajan, Matti Saastamoisen kanssa. Saastamoiselle Iisvedellä työstettävä kuusitukki on muuten tuttua närettä, sillä hän on taannoin sitä korjannut lähimetsistä ”Piimän” raaka-ainetarpeisiin kiintomotin poikineen.