Modernin pyöräkoneen tukkikoura, hyvä ryhmähenki ja varmat otteet ovat Jake Fräntilän työpäivän tärkeimmät välineet – ”Kone auttaa sinua kehittymään kuskina”

Iisveden Metsä Oy:n tukkilogistiikan koneellistuminen pyörähti toden teolla käyntiin 1960-luvulla, kun jaloistaan jo sairaalloinen raskaan työn aisapari eli Piimän oma hevonen päästettiin vuosikymmenen loppupuolella ansaittujen eläkepäiviensä viettoon. Tänään eli lähes 60 vuotta myöhemmin pääsemme hyppäämään tukkikuski Jake Fräntilän kyytiin, jossa on satsattu viihtyvyyteen kuin olohuoneessa. Millainen on tyypillinen työpäivä pyöräkoneen hytissä ja sahan tukkipihalla?
 

Herkistelyt ja tarkistelut, mutta etenkin turvallisuus ensin

 
Raikasta kevätaamua päästään ottamaan Iisvedellä vastaan vielä muutaman pakkasasteen voimalla. Volvon pyöräkuormaajan renkaan vierellä keltaiseen työtakkiin sonnustautunut hahmo heilauttaa kättään tervehdyksen merkiksi. Tukkikentän luottolenkki Jake Fräntilä on tullut välivuoroon hommiin ja tarkastelee kalustoa.
 

Päivittäistarkastuksiin kuuluvat esimerkiksi renkaiden läpikäynti. Katson, ettei renkaisiin ole tullut vaurioita. Valojen ja vilkkujen tarkistus, mikä onkin todella tärkeä turvallisuusasia. Täällä on paljon rekka- ja ihmisliikennettä. Tilanteita saattaa tulla yllättäen, joten kone on pystyttävä havaitsemaan helposti, Fräntilä alleviivaa painokkaasti.

 

Liikkuville osille tarvitaan hieman lisää rasvausta ja koneen tärkeintä työvälinettä eli tukkikouraa käskyttävät hydrauliikkaletkut todetaan ehyiksi silmämääräisin tarkastuksin.
 

Talvi on yleensä koneelle haastavampaa aikaa, kun on pakkasta ja vehkeitä laitellaan käyntiin. Yleensä annamme sen hetken pyöriä tyhjäkäynnillä ja teemme tukkikouralla liikkeitä, että öljyt hieman notkistuvat. Kesällä tärkeä rutiinitoimenpide on pölynpoisto, sillä täällä sahalla syntyy tosi paljon hienojakoista pölyä. Siinä on todellinen syttymisriski, sahan vapaaehtoisessa palokunnassakin liekkien sammutustaitoja treenaava Fräntilä selvittää vuoden aikojen vaikutusta toimenpiteisiin.

 
Kaikki on nyt vuoroon valmiina: Lähes piirulleen koneen pyörän korkuinen kuljettajamme Fräntilä kapuaa pyöräkuormaajan hyttiin astinlaudan rappusia pitkin.

Konekuskin konttorissa viihtyy ja kehittyy lähes 8 tuntia päivässä

 
Ensimmäiset ajotreeninsä Pelkosenniemen pelloilla kopittomalla rautapenkkisellä Valmetilla huristellut Jake on yksi Piimän tukkikuljettajajoukkueesta, johon kuuluvat myös palokuntakollega Kari Snellman ja yli 25 vuoden huikean uran sahan palveluksessa työskennellyt kokenut konkari Jari Hämäläinen, jolle ojennettiin elämäntyöstään ansiomerkki viime vuoden 100-vuotisjuhlassa.
 
Koneet ovat seuranneet kehityksessä ajan hampaan jälkiä ja viimeisin Volvon konemalli onkin jo tukkikentällä täydessä työn touhussa.
 

Meillä kävi vähän aikaa sitten Volvolta edustaja pitämässä uusien teknologioiden käyttöön liittyvän koulutuksen. Modernissa pyöräkoneessa on jokaiselle kuljettajalle oma kuljettajaprofiili, joka kerää tietoa koneen käytöstä ja esimerkiksi polttoaineenkulutuksesta. Se auttaa sinua kehittymään kuljettajana. Myös puhdistusta on uudessa konemallissa helpotettu, Fräntilä esitelmöi.

 
Hän lisää vielä yhden tärkeän huomion koneiden kehityskaaressa: Työskentelymukavuuden.
 

Nämä koneet ovat meillä parkissa vain tauot. Kun mietit, että me konekuskit vietämme päivästämme sen vajaan 8 tuntia täällä koneessa, niin työn ja ajoasentojen on oltava mukavia. Nykyisin hyvinvointiin ja viihtyvyyteen panostetaan ihan tosissaan. Jopa penkki on ilmastoitu, Fräntilä heittää mielenkiintoisen yksityiskohdan esimerkiksi hytin varustelusta.

Oikealla näkyvään vanhan koneen kouraan verrattuna nykyisellä kouralla nostellaan tukkeja moninkertainen määrä. Kuva Ari Väätäisen albumista.

Massiivisia runkomääriä leppoisan näköisesti hampaillaan nosteleva tukkikoura liikkuu haluttuihin asentoihin hytistä löytyvillä vivuilla. Rattikin on Fräntilän ohjastamassa Volvossa edelleen ajamista varten olemassa, mutta ripeämmin teräksinen työjuhta tottelee komentoja pienestä käsinojan vivusta.
 

Tämä minun koneeni näkyy karttakuvassa liikkuvana keltaisena pisteenä. Työkaluna on LogMAP-järjestelmä, josta näen sahaan menossa olevan tukin laadun ja lokeroiden tilanteen. Tieto siirtyy reaaliaikaisesti satelliitin välityksellä.

 
Sahan lokeroiden poskessa on numerokyltit. Mitäs ne oikein kertovat?
 

Ensimmäinen kyltin numero ilmoittaa lokerossa olevan tukin karkean latvaläpimitan suuruusluokan ja toinen numero tarkoittaa pituutta. Meidän suurin tukkikokomme on 260/520 ja se tarkoittaa sitä, että tukin halkaisija on karkeasti noin 26 cm ja pituus 5,2 metriä, Fräntilä selittää.

 

Varmaotteisena ja kaveriaan arvostavana ”zeninä” pärjää konehommissa

 
Tukkikoneen kuskin aamu- tai iltavuorossa tapahtuvaan työpäivään kuuluu työn suunnittelu ja runsas kommunikointi.
 

Katsomme, onko puuautoja lajittelupisteelle jonottamassa ja kuormia tukkipöydälle nostamassa. Tarkkailemme, että lokerot pysyvät kunnossa ja niissä on tilaa uudelle tavaralle. Näköyhteyttähän meillä ei toisiimme välttämättä ole, joten viestinnän täytyy olla välillämme aktiivista, Fräntilä avaa.

Jos seuraavaksi sahan syöttölinjaan nostettavia tukkeja löytyy kauempaa, niin vuoron toiset kuljettajat avustavat tukkien siirroissa lähemmäksi.
 

Meillä on kommunikointia varten käytössämme radiopuhelimet, joilla olemme yhteydessä lajitteluun ja sahaan. Sitä kautta me saamme tietoa myös poikkeuksellisista tilanteista. Esimerkiksi silloin, kun sahassa kierrätetään ulkopuolista väkeä tutustumassa toimintaamme. Alkuviikosta on asiallisemmat jutut ja loppuviikkoon ne saattavat vähän keventyä, Fräntilä hekottelee.

 
Varmaotteiset ja rauhallisesti tehtävät nosto- ja laskusuoritukset ruokkivat noin 700 motin kokoista yhden työvuoron tuotoksen onnistumista tukkiterminaalista valmiiseen sahatavarapakettiin hänen mielestään parhaiten.
 

Hyvä rytmi ja yhteishenki on tärkeää. Pystymme lukemaan toisistamme jopa ilman sanoja, mitä ollaan seuraavaksi tekemässä. Arvostamme toisiamme yksilöinä ja pyrimme parhaamme mukaan pitämään huumorin tässä tekemisessä koko ajan mukana, Fräntilä niputtaa loppuun.

 
Useiden kymmenien järkälemäisellä Volvolla pihalla rullattujen kilometrien ja tuhansien kouran kautta kulkeneiden tukkien jälkeen on aika laittaa kone parkkiin ja tankata se seuraavalle kuskille käyttövalmiiksi.

Kuljettajaa persoonana tuntien, seuraavana päiväohjelmassa lienee otaksuttavasti löylyt koto-oloissa.
 
Seuraavaa Piimäpostia odotellessa, voit lukaista mitä konekuskin ohjastaman tukkikouran työn jälkeen seuraavaksi tapahtuu sahassamme tästä.